RCT-tutkimukset psykoterapiatutkimuksen ”kultaisena standardina”?
DOI:
https://doi.org/10.62443/psykologia.v60i1-2.160695Abstrakti
Kysymys siitä miten tutkia psykoterapiaa on aina herättänyt voimakkaita intohimoja. Jo Hans Eysenckin (1952) ensimmäinen tilastolliseen meta-analyysiin perustunut tutkimus The effects of psychotherapy: An evaluation oli aikanaan sekä kiistelty että samalla seurauksiltaan merkittävä. Eysenck väitti, ettei mikään psykoterapia ollut vaikuttavaa, eivätkä psykoterapian tulokset merkittävästi eroa spontaanista paranemisesta. Eysenckin tutkimuksesta käydyssä keskustelussa oli kaksi painopistettä. Toisaalta oltiin kiinnostuneita tutkimuksen tasosta sinänsä, ja toisaalta taas pidettiin tärkeänä sen selvittämistä, onko psykoterapiasta hoitomuotona hyötyä vai jopa haittaa. Esitettiin toisin sanoen sekä metodologisia että eettisiä kysymyksiä. Keskustelun seurauksena Eysenckin väitteet kumottiin, mutta samalla psykoterapiatutkimuksen paradigma koki muutoksen, joka johti tutkimusnäytön korostamiseen sekä psykoterapiakäytäntöjen että teorioiden osalta. Kun tutkimus keskittyi erityisesti selvittämään psykoterapian tuloksellisuutta, samalla monet muut tutkimuskysymykset jäivät syrjään.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2025 Timo Sampolahti, Katja Kurri
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Käsikirjoitusta lähettäessäni ymmärrän, että lehden julkaisija Suomen Psykologinen Seura ry. pidättää oikeuden julkaistujen kirjoitusten painettuun ja sähköiseen julkaisemiseen. Poikkeustapauksista sovitaan erikseen kirjallisesti. Kaikissa epäselvissä kysymyksissä pyydetään kääntymään toimitussihteerin tai päätoimittajan puoleen.
