Palautuminen työstä vapaa-ajalla ja tauoilla: toimintojen ja psykologisten kokemusten merkitys

Kirjoittajat

• Ulla Kinnunen Tampereen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.62443/psykologia.v59i4.141126

Avainsanat:

Katsaus

Abstrakti

Tässä katsauksessa tarkastellaan työstä palautumista prosessinäkökulmasta. Tällöin keskiössä ovat palautumista edistävät vapaa-ajan ja taukojen toiminnot ja kokemukset. Katsaus perustuu aiheesta tehtyihin katsauksiin ja meta-analyyseihin. Ne osoittavat, että liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat voimakkaimmin yhteydessä palautumisen kokemuksiin, erityisesti rentoutumiseen. Sosiaalinen kanssakäyminen osoittautuu parhaimmaksi vapaa-ajan toiminnoksi, sillä se edistää kaikkia palautumisen kokemuksia (irrottautuminen, rentoutuminen, taidonhallinta, kontrolli) voimakkaammin kuin liikunta. Liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat myös parhaiten yhteydessä koettuun hyvinvointiin, etenkin koettuun tarmokkuuteen. Palautumisen kokemukset ovat yhteydessä moniin yksilön yleistä hyvinvointia kuvaaviin seurauksiin (esim. palautunut olotila, elämäntyytyväisyys), kun taas taidonhallintakokemukset yhdistyvät selkeämmin työhön liittyviin seurauksiin, kuten luovuuteen ja työn imuun. Vapaa-ajan toiminnot ovat heikommin yhteydessä hyvinvointiseurauksiin ja työssä suoriutumiseen kuin palautumisen kokemukset. Pitkittäistutkimuksissa palautumisen kokemusten yhteydet seurausmuuttujiin jäävät kuitenkin heikoiksi ja vähäisiksi. Näyttää siltä, että samat toiminnot (fyysinen toiminta) ja kokemukset (irrottautuminen, rentoutuminen) kuin vapaa-ajalla edistävät hyvinvointia myös tauoilla. Myös lyhyet mikrotauot ovat hyväksi hyvinvoinnille. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimusta, joka paljastaa, kuinka päiväkohtaisen palautumisen hyödyt muuttuvat pitkäaikaisiksi hyödyiksi terveydelle ja hyvinvoinnille.