Affektiivisen mielen teorian kehittyminen ja tunnesanaston käyttäminen 4–8-vuotiailla lapsilla

Kirjoittajat

• Leena Mäkinen Oulun yliopisto
• Katja Dindar Logopedian tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
• Johanna Hautala HLS-Fondo Oy
• Soile Loukusa Logopedian tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.62443/psykologia.v59i4.144830

Abstrakti

Affektiivista mielen teoriaa eli kykyä tulkita omia ja toisten tunteita ja sen kehittymistä on tutkittu vähän. Mielen teorian tehtävät on helppo pisteyttää oikeaksi tai vääräksi, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt vastausten sisältö. Tämä tutkimus selvittää, miten affektiivisen mielen teorian ymmärtäminen kehittyy ikävuosien 4–8 aikana ja minkälaista tunnesanastoa vastauksissa käytetään.

Tutkimukseen osallistui 167 lasta, jotka vastasivat affektiivista mielen teoriaa edellyttävään kysymykseen. Vastaukset pisteytettiin (oikein/väärin) ja analysoitiin sisällönanalyysiä ja -erittelyä käyttäen. Tulosten mukaan taito tulkita toisten tunteita kehittyi ikävuosien 4–8 aikana. Suurin osa 4–6-vuotiaista lapsista vastasi väärin, mutta enemmistö 7- ja 8-vuotiaista lapsista vastasi oikein. Lapset käyttivät vastauksissaan pääosin yleisiä tunnesanoja (esim. hyvä, paha). Sanaston käyttö näyttäisi monipuolistuvan iän myötä, mutta erot ikäryhmien välillä ovat pieniä, eivätkä tilastollisesti merkitseviä.

Tässä tutkimuksessa käytetty tehtävä voi olla arvokas lisä affektiivisen mielen teorian tutkimiseen, sillä se antaa laadullisesti tarkasteltuna tietoa tunnesanaston kehityksestä. Tunteen nimeäminen on tunteiden ymmärtämisen kannalta oleellista, ja monipuolisen tunnesanaston käyttö voi jäsentää lapsen ymmärrystä omista ja toisten tunteista. Toimivan sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta tämä on tärkeää.