Nuorten aikuisten persoonallinen ja sosiaalinen identiteetti sekä psyykkinen hyvinvointi: Nuoruuden valmistautuneisuuden rooli

Kirjoittajat

• Rasmus Mannerström Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet
• Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.62443/psykologia.v55i4.91569

Abstrakti

Identiteettiä on perinteisesti tarkasteltu joko kokemuksena (minän jatkuvuutena), persoonallisten, henkilökohtaisten sitoutumisten kautta tai sosiaalisena ilmiönä, yksilön samaistumisena eri ryhmiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt niin näiden keskinäinen ja suhteellinen merkitys yksilölle kuin yksilön pysyvämpien piirteiden rooli identiteetin kehityksessä pitkällä aikavälillä. Tässä eksploratiivisessa tutkimuksessa tarkastelimme 15-, 23- ja 28-vuotiaista koostuvassa pitkittäisaineistossa (T1 N=703, T2 N=575, T3 N=548) 1) onko nuoruudessa peruskoulun lopussa mitatuilla uravalmistautumisen muuttujilla sekä kavereiden merkityksellä yhteyttä persoonalliseen ja sosiaaliseen identiteettiin nuoressa aikuisuudessa, 2) identiteetissä tapahtuvien muutosten vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin nuoressa aikuisuudessa sekä 3) kumpi identiteetin persoonallisesta tai sosiaalisesta ulottuvuudesta selittävät nuorten aikuisten hyvinvointia vahvemmin. Tulokset osoittivat valmistautumisella 15-vuoden iässä olevan merkittävä yhteys identiteettiin nuoressa aikuisuudessa. Toiseksi, nuoressa aikuisuudessa persoonallisen identiteetin muutoksilla on suurempi vaikutus yksilön hyvinvointiin kuin sosiaalisen identiteetin muutoksilla. Kolmanneksi, sosiaalinen identiteetti kuitenkin selittää hyvinvointia kaikkein voimakkaimmin kahdenkymmenenkahdeksan vuoden iässä. Tuloksia peilataan käynnissä olevaan keskusteluun identiteetin kehitykseen vaikuttavista tekijöistä.