Me jonkun kanssa – kaksitulkintainen pronominikonstruktio suomessa ja suomenruotsissa

Kirjoittajat

• Klaus Kurki Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.115750

Avainsanat:

pronomini, suomenruotsi, monikko

Abstrakti

Suomen pronomini-ilmaus me jonkun kanssa on kaksitulkintainen: konstruktion mahdollisia merkityksiä ovat ’minä ja joku’ sekä ’me ja joku’. Sama toteutuu suomenruotsissa, esimerkiksi vi med Anna voi viitata osallistujajoukkoon ’minä ja Anna’ tai ’me ja Anna’, paljolti kontekstin osoittamana. Erityislaatuista konstruktiossa on sen yksiköllinen ’minä ja joku’ -merkitys, joka poikkeaa monikollisen pronominin tavanomaisesta käytöstä.

Sekä suomen että suomenruotsin konstruktio esintyy tyypillisimmin puhutussa kielessä, mutta käyttö ei kuitenkaan rajoitu siihen. Etenkin suomessa ilmaus soveltuu muodollisempaankin kielenkäyttöön. Suomenruotsissa käyttö vaikuttaa rajatummalta, eikä se hyvään huollettuun kieleen kiistatta kuulukaan. Tämä selittyy osaltaan sillä, ettei ilmaus ole myöskään standardiruotsin käytössä. Varteenotettava hypoteesi on, että ilmaus on tullut suomenruotsiin suomesta.

Tämä tutkimus tarkastelee konstruktiota kahdesta näkökulmasta: historiallisiin korpusaineistoihin tallettunutta käyttöä kuvaamalla sekä konstruktion hyväksyttävyyttä nykykielessä kyselytutkimuksen avulla analysoiden.

Sanomalehdistä, kirjallisuudesta ja kirjeenvaihtokokoelmista muodostuvat historialliset aineistot osoittavat, että ilmaus on ollut suomessa kirjallisessa käytössä jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Vastaavat suomenruotsin kokoelmat pitävät sisällään 1800-luvun jälkipuoliskolle sijoittuvia osumia.

Vuonna 2019 verkossa toteutettu kyselytutkimus on tuottanut aineiston, joka koostuu laajan osallistujajoukon arvioista valittujen esimerkkilauseiden hyväksyttävyydestä. Kyselyn yhteydessä kerättiin tietoa vastaajien taustasta (mm. ikä ja asuinhistoria).

Tämän aineiston analyysi osoittaa, että konstruktion erityinen yksiköllinen tulkinta on vähemmän hyväksytty niiden suomenruotsia edustavien informanttien keskuudessa, joiden asuinhistoria kytkeytyy ruotsinkieliseen Pohjanmaahan (erityisesti Vaasan ulkopuolelle). Alueelle tyypillistä on vähäisempi kielikontakti suomen ja suomenruotsin välillä, mikä tuloksena osaltaan puoltaa hypoteesia, jossa suomenruotsin konstruktion alkuperä on juuri suomessa.

 

‘We with somebody’ – an ambiguous pronominal construction in Finnish and Fenno-Swedish
The Finnish pronominal construction me Annan kanssa, literally ‘we with Anna’, is ambiguous in its interpretation. Both ‘Anna and I’ and ‘Anna and us’ are possible readings. The same phenomenon occurs in Fenno-Swedish. For example, vi med Anna (lit. ‘we with Anna’) can have the very same two interpretations. The outcome is very much context-dependent. What makes the construction special is the singular interpretation ‘Anna and I’ that differs from how the meaning of plural pronouns is usually understood.

In both Finnish and Fenno-Swedish, the construction occurs typically in the vernacular, but it is
not limited to it. Especially in Finnish, it can be encountered in more formal contexts as well. In Fenno-Swedish, it has been disputed whether the construction should be used in correct language use, as it does not appear in standard Swedish. The hypothesis is that the construction originates from Finnish.

This paper examines the construction from two points of view. The first one concerns investigating occurrences found in historical corpus material. A contemporary overview is given by analysing survey data collected online in 2019.

The historical corpus material consists of literature, newspapers and letter collections. In this material, the earliest Finnish examples of the construction are from the mid-19th century. The oldest corresponding Fenno-Swedish occurrences are from the second half of the same century.

The survey data used in this paper is a result of a grammaticality judgement experiment. Various syntactic compositions, including the pronominal construction, have been judged by a large cohort of informants. At the same time, the participants provided information on their age and regional background.

In analysing the data, this study shows that the pronominal construction, in its special singular
interpretation, is less accepted by Fenno-Swedish informants with a residential history linked to the Coastal Ostrobothnia region. In this area, the language contact between Finnish and Fenno-Swedish is considered weak. The result indicates that the hypothesis, in which the Fenno-Swedish construct would be of Finnish origin, is supported by the data.