Säe säkeeltä. Väinö Kaukosen säetutkimukset Kalevalasta

Kirjoittajat

• Niina Hämäläinen

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.91113

Avainsanat:

folkloristiikka, tutkimushistoria, Kalevala, kansanruno, aitous, säetutkimus, kriittinen laitos

Abstrakti

Abstrakti artikkelikäsikirjoituksesta “Säe säkeeltä. Väinö Kaukosen säetutkimukset Kalevalasta”

Tarkastelen artikkelissani kirjallisuudentutkija Väinö Kaukosen (1911−1990) laatimia säetutkimuksia Kalevalasta (1939, 1945, 1956) pohtien niiden rakennetta ja suhdetta Lönnrotin toimitustapoihin ja lähdeaineistoon. Suhteutan säetutkimukset folkloristiikan tutkimushistoriaan, jossa on näkyvissä kaksi keskeistä linjaa: tarve laatia Kalevalasta kriittinen laitos, toisaalta kiista eepoksen sopivuudesta tutkimusaineistoksi ja -kohteeksi.

Säetutkimukset saattavat avautua hankalasti, jos ei tunne niiden taustoja ja viittausperiaatteita. Tämän vuoksi artikkelissa selvitetään Kaukosen tutkimusperiaatteita ja viittauskäytäntöjä.
Analyysiosiossa avataan Kaukosen säetutkimusten toimintatapoja ja haasteita sekä osoitetaan vaihtoehtoisia tapoja lähestyä Lönnrotin toimitustyötä. Erityisesti analyysissa nostetaan Kalevalan krittiisen edition työn tulokset ja mahdollisuudet esiin.

Väinö Kaukosen tutkimukset ovat vaikuttaneet monin tavoin folkloristiikkaan, mutta yhtä lailla niiden vaikutus voidaan nähdä kirjallisuudentutkimuksen puolella. Molemmilla oppialoilla kysymys on liittynyt sen näkemykseen Lönnrotin eepoksesta. Tässä artikkelissa pääpaino on folkloristiikassa, sillä säetutkimukset ovat edelleen keskeinen tutkimuspohja Kalevalan ja kansanrunoaineiston suhteita tutkiville folkloristeille. Väinö Kaukosen säetutkimukset ovat kuitenkin jääneet tutkimuksen katveeseen. Kalevalan uudelleentulkinnat ja eepoksesta laadittu kriittinen laitos ovat viime vuosina osoittaneet Kaukosen säeselvitysten tarpeellisuuden myös nykytutkimuksessa.