Skalaarisuuden kielioppia

Kvanttoreiden ja astemääritteiden keskinäiset määrityssuhteet

Autor/innen

• Tuomas Huumo

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.115604

Schlagworte:

kvanttori, astemäärite, skalaarisuus, semantiikka, kognitiivinen kielitiede

Abstract

Kirjoituksessa esitetään yleiskuva suomen kielen astemääritteiden sopivuudesta kvanttoreiden määritteiksi sekä ilmiön semanttisista ehdoista. Esimerkiksi ilmauksessa hyvin paljon astemäärite hyvin tarkentaa kvanttorin paljon ilmaisemaa kvantiteettia. Tarkastelun lähtökohtana on, että elementtien ilmaisema skalaarisuus on erityyppistä: kvanttoreiden skalaarinen merkitys toteutuu kvantiteettiskaalalla, astemääritteiden intensiteettiskaalalla. Kun astemäärite määrittää kvanttoria, kvanttorin ilmaisemaan kvantiteettiskaalaan liitetään astemääritteen ilmaisema intensiteettiskaala. Kvantiteettiskaalan ja intensiteettiskaalan on oltava yhteensopivia, jotta lopputulos olisi kielenmukainen. Siksi kaikki astemääritteet eivät sovi kaikkien kvanttorien määritteiksi. Vaikka melko paljon, erittäin vähän, melkein liikaa, ihan muutama ja erittäin harva ovat hyväksyttäviä, niin epäluontevia tai kielenvastaisia ovat ?melkein paljon, ?ihan usea, *erittäin liikaa ja *melko muutama, joissa edellä lueteltujen kielenmukaisten yhdistelmien aineksia on järjestelty toisin.

Kirjoituksessa esitetään ensin kvanttoreiden ja sitten astemääritteiden semanttinen ryhmittely, joka perustuu näistä aineksista kognitiivisen kielitieteen piirissä esitettyihin aiempiin kuvausmalleihin. Tämän jälkeen käydään systemaattisesti läpi eri astemääritetyyppien ja eri kvanttorityyppien yhteensopivuus. Tarkastelun tuloksena on, että avoimen skaalan astemääritteet (melko, hyvin, erittäin) sopivat ennen kaikkea normiviitteisten kvanttoreiden (vähän, paljon, harva, usea) määritteiksi. Erityyppiset sulkeisen skaalan astemääritteet taas sopivat määrittämään sellaisia kvanttoreita, joiden kvantitatiiviseen merkitykseen liittyy jonkinlainen raja. Useimmiten kyseessä on kvantiteetin maksimiraja (melkein kaikki, ihan jokainen), vähenevän tarkastelusuunnan kvanttoreilla myös minimiraja (aivan harva, ihan vähän). Mitä täsmällisempi kvanttorin ilmaisema raja on, sitä useammat sulkeisen skaalan astemääritetyypit sopivat sen määritteiksi.

 

The grammar of scalarity: On compatibility of degree modifiers and quantifiers in Finnish

The article presents an overall account of the suitability of Finnish degree modifiers (DM) as modifiers of quantifiers, and the semantic conditions of the phenomenon. For example, in the expression hyvin paljon ‘very much’, the DM hyvin ‘very’ modifies the quantifier paljon ‘much’ to further specify the quantity expressed.

The starting point of the analysis is that both quantifiers and DMs express a scalar meaning, but of a different kind. The scalar meaning of a quantifier is based on a quantity scale, while that of a DM is based on an intensity scale. When a DM modifies a quantifier, the intensity scale is appended to the quantity scale, to elaborate the quantitative meaning of the quantifier. For such a combination to be felicitous, the quantity scale and the intensity scale need to be compatible. This is why not all DMs are suitable to modify all quantifiers. While some combinations are felicitous, others result in ill-formedness.

The paper first presents semantic classifications of Finnish quantifiers and DMs, based on previous accounts of such elements (of other languages) in cognitive linguistics. The compatibility of different DM types with different quantifier types is then scrutinized systematically. The main result is that DMs of an open scale (‘fairly’, ‘very’, ‘extremely’) are suitable as modifiers of so-called normative quantifiers (‘little’, ‘much’, ‘few’, ‘many’), which behave like adjectives in that they set up pairs of antonyms distinguished by a norm. On the other hand, different types of closed-scale DMs are compatible with quantifiers whose quantitative meaning involves some kind of a limit. In many cases, the limit constitutes a maximal quantity (‘absolutely everything’, ‘almost everyone’). However, with normative quantifiers with a decreasing viewing direction the limit can be a minimal quantity (‘maximally few/little’). The more precise the limit expressed by a quantifier is, the better different closed-scale DM types suit to modify it.