Melkein kohti, ihan lähellä, melko edessä

Mitä astemääritteet kertovat spatiaalisten grammien semantiikasta

Autor/innen

• Tuomas Huumo

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.80150

Schlagworte:

astemäärite, grammi, adpositio, adverbi, syntaksi, semantiikka, kognitiivinen kielitiede

Abstract

Artikkelissani tarkastelen erilaisten astemääritteiden ja neljäntyyppisten spatiaalisten grammien yhteisesiintymisen mahdollisuuksia. Tarkasteltavat grammiryhmät ovat a) topologiset (lähellä, kaukana, luona), b) suuntaa ilmaisevat (kohti, ohi), c) tarkentavat (keskellä, kohdalla) ja d) akseligrammit (edessä, takana). Astemääritteet jaan kahteen pääryhmään: skalaarisesti avoimiin (vähän, melko, hyvin, erittäin) ja sulkeisiin (melkein, täysin, ihan, aivan, tarkalleen). Edelliset määrittävät yleensä skalaarisesti rajaamatonta ominaisuutta ilmaisevia adjektiiveja (vähän ruma – hyvin kaunis, erittäin hyvä – melko huono), jälkimmäiset rajallista ominaisuutta ilmaisevia (melkein tyhjä – ihan täysi, tarkalleen puolitäysi, aivan tosi – täysin epätosi).  Varsinaisten astemääritteiden lisäksi tarkastelen matkan ja etäisyyden ilmauksia (kaksi metriä). Selvitän, millaista skalaarisuutta kunkin grammiryhmän yhteydessä voidaan ilmaista ja mitä astemääritteiden ja grammien myötäesiintymisen mahdollisuus ja yhteismerkitykset kertovat grammien semantiikasta ja niiden hakualueiden luonteesta.