Inkerinsuomalaisten kosinta- ja häätavat maalaisyhteisön moniulotteisessa toiminnassa (ennen vuotta 1917)

Authors

• Andrei Kalinichev

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.115602

Keywords:

Inkeri, kulttuuri, häämenot, identiteetti, etninen ryhmä

Abstract

Perhe, yhteisö ja ainutlaatuiset elämäntavat olivat välttämätön ehto omaperäisen inkerinsuomalaisen kulttuurin periytymiselle sukupolvelta toiselle. Tämän etnisen ryhmän säilymisen kannalta tärkeät käyttäytymismallit siirtyivät yhteisön nuorille jäsenille sekä arkielämässä että juhlissa. Inkerinsuomalainen kulttuuri ja elämäntavat ylläpitivät yhteisöllisyyden henkeä, jonka avulla etninen yhteisö pysyi elinvoimaisena ja pystyi selviytymään venäläistämispolitiikan, massakulttuurin ja taloudellisten paineiden vaikutuksesta yhtenäisenä ja vahvana. Tämä väestöryhmä pystyi säilyttämään omaperäisen kulttuurinsa ja kansallisen identiteettinsä yhteisöllisyytensä ansiosta.

Oman kulttuurin ja etnisten juurien tietämys, suomen kieli ja evankelis-luterilainen usko olivat heidän yhteisönsä vahvoja sisäisiä siteitä. Artikkelissa tarkastellaan kansallisia kosintatapoja ja häämenoja yhteisöllisyyden säilymisen näkökulmasta. Kosinta- ja häämenoja on pidettävä yhtenä tärkeimmistä juhlallisuuksista, jotka olivat merkittävä sosiaalinen tapahtuma.

Juhlan ja työn kulttuuri, arki ja pyhät olivat osa sosiaalista elämää. Ne kulkivat inkerinsuomalaisessa yhteisössä käsi kädessä. Molemmat johtivat sosiaaliseen vuorovaikutukseen yhteisöissä ja olivat edellytys talonpoikien silloiselle kollektiiviselle yrittäjyydelle, jonka ansiosta koko yhteisö keskittyi tiettyyn ammattiin tai elinkeinoon. Kulttuurinen elämä yhteisöissä ja taloudellinen toiminta menivät käsi kädessä. Kyläkuntalaiset harjoittivat yhdessä samaa elinkeinoa, koska yhteinen erikoistunut toiminta helpotti toimeentulon ansaitsemista ja paransi yhteisöjen kilpailukykyä. Yhteisöllisen hyvän luomiseksi tarvittiin kiinteää etnistä yhteyttä, yhteistä vahvaa kulttuuria, kaikkien hyväksymää sosiaalista normistoa ja korkeaa luottamustasoa. Sosiaalisen pääoman taloudellinen merkitys korostui, koska sen avulla inkerinsuomalaiset pystyivät vähentämään sivukuluja, järjestämään yhteistoimintaansa paremmin ja nopeuttamaan taloudellista vaihtoa.

Sosiaalinen että taloudellinen kehitys Suomen ja Inkerin maaseudulla oli erilainen. Inkerinsuomalaiset eivät lähteneet kylistään pois, kuten Suomessa oli tapana, koska yhteisönsä olivat elinvoimaisia; he arvostivat omaa kulttuurista ympäristöään. Kulttuurinen yhteisö oli myös heidän tukenaan elinkeinojen harjoittamisessa.