Ideaalilukijan jäljillä

Käsityksiä tekstinulkoisen lukijuuden ihanteista suomalaisessa lukemiskulttuurissa

Authors

• Roosa Suomalainen Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.115645

Keywords:

diskurssianalyysi, lukija, lukemistutkimus

Abstract

Artikkeli tarkastelee käsityksiä lukijuuden ihanteista suomalaisessa lukemiskulttuurissa ja erityisesti aktiivisten kirjojen lukijoiden kielenkäytössä. Artikkelissa analysoidaan, millä keinoin kirjoja vapaa-ajallaan lukevat tai kuuntelevat ihmiset ovat luonnehtineet itseään lukijoina, millaiset piirteet näyttäytyvät heidän kielenkäyttönsä perusteella lukijalle odotuksenmukaisina sekä miten näistä piirteistä rakentuvaa tekstinulkoisen ideaalilukijan konstruktiota haastetaan vaihtoehtoisin merkityksellistämisen tavoin.

Analyysi perustuu 804 avoimeen tekstivastaukseen, jotka sisältyvät syksyllä 2021 kerättyyn, kirjojen lukemista vapaa-ajalla kartoittaneeseen verkkokyselyaineistoon. Artikkelissa hyödynnetään diskurssin- ja tekstintutkimuksen lähestymistapoja ja sekä kriittisen että positiivisen diskurssianalyysin suuntauksia.

Analyysi osoittaa, että lukijoiden kuvaukset itsestään kantavat mukanaan jaettuja, kulttuurisesti vakiintuneita käsityksiä ja ilmaisukeinoja. Aineiston valtaapitävät eli hegemoniset diskurssit edustavat ideaalilukijalle kyselyaineiston perusteella odotuksenmukaisina pidettyjä ominaisuuksia. Hegemonisoituvat piirteet on analyysissa jaettu kolmeen diskurssiin. Aktiivisuuden diskurssissa nostetaan esiin lukemiseen liittyviä myönteisiä, intensiivisiä tunteita sekä lukemisen määrää ja siihen käytettyä aikaa. Sitoutumisen diskurssissa taas keskeistä on lukemiselle omistautuminen yksittäisen tekstin, arkielämän ja yhteisön tasoilla. Luonnollisuuden diskurssissa piirtyy kuva ideaalilukijasta, jolle lukeminen on vaivatonta, rutiininomaista ja jopa itsestään selvä osa elämää ja identiteettiä.

Toisaalta vakiintunutta lukijan ideaalia myös kyseenalaistetaan tai sivuutetaan kahden vaihtoehtoisen diskurssin avulla. Omaehtoisuuden diskurssissa kyselyn vastaajat ottavat ideaalilukijan piirteisiin kriittistä etäisyyttä ja korostavat omia, normeja tietoisesti haastavia valintojaan. Hyväksynnän diskurssissa ideaalilukijan piirteisiin suhtaudutaan aktiivisen torjunnan sijaan pikemminkin passiivisesti, ja keskeiseksi piirteeksi kohoaa ristiriitaisuuden hyväksyminen.

Aineiston diskurssien välisten suhteiden analyysi osoittaa, että vastaajat käyvät moniäänistä neuvottelua lukijuuteen liittyvistä odotuksista ja sosiaalisista normeista. Analyysin tulosten pohjalta voidaan pohtia, keille kokemus lukijuudesta näyttäytyy diskursseissamme ja yhteiskunnassamme saavutettavana. Artikkeli tarkasteleekin diskurssien välistä kamppailua mahdollisuutena lukemiskulttuurin muutokseen.