Kausaatio vs. prosessi. Muistaa, katsoa ja varoa -verbien liitepartikkelillisten imperatiivimuotojen käyttö ja merkitys Internet-keskustelussa

Kirjoittajat

• Eveliina Mäntylä Oulun yliopisto https://orcid.org/0009-0004-9439-3964

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.128512

Avainsanat:

imperatiivi, liitepartikkelit, konstruktio, kognitiivinen kielioppi

Abstrakti

Artikkeli käsittelee lauseita, jotka sisältävät muistaa, katsoa tai varoa -verbin yksikön tai monikon 2. persoonan imperatiivimuodon ja liitepartikkelin yhdistelmän (esim. muistakin, katsokaapa). Tarkastelussa olevat verbit lukeutuvat transitiivisiin mentaaliverbeihin, ja ne voivat esiintyä niin mentaalista prosessia kuvaavissa lauseissa (esim. Muista ~ Katso ~ Varo minua) kuin lauseissa, jotka kuvaavat kahden entiteetin välistä vaikutus- ja aiheutussuhdetta eli kausatiivisuutta (esim. Muista olla huomenna ajoissa; Katso, että hanke onnistuu; Varo myöhästymästä). Artikkelissa tarkastellaankin kognitiivisen kielentutkimuksen näkökulmasta, kummanlaista asiaintilaa (prosessia vai kausaatiota) kuvaavissa muistaa, katsoa ja varoa -predikaatillisissa imperatiivilauseissa eri liitepartikkelit tyypillisesti esiintyvät ja mitä kontekstierot kertovat liitepartikkelien merkityksistä. Vertailussa on erityisesti se, miten kin-partikkelin sisältävät lauseet poikkeavat sävyliitepartikkelin -pA, -pAs, -s tai -hAn sisältävistä lauseista.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomi24-korpuksesta, ja se käsittää yhteensä 6 237 liitepartikkelillista imperatiivimuotoa lähikonteksteineen. Aineiston analyysissä liitepartikkelillisten imperatiivimuotojen täydennykset luokitellaan aluksi syntaktisesti NP-, InfP- tai lausetäydennyksiin. Tämän jälkeen imperatiivilauseita analysoidaan semanttisesti tarkastelemalla lauseen kuvaamassa asiaintilassa ilmenevää kausatiivisuutta lauseen predikaattiverbin implikatiivisuuden, energiavirran reitin (lineaarinen/syklinen) ja tilanteeseen osallistuvien entiteettien semanttisten roolien avulla.

Analyysi osoittaa, että kin-partikkeli hakeutuu muistaa, katsoa ja varoa -predikaatillisiin imperatiivilauseisiin, jotka sisältävät InfP- tai lausetäydennyksen ja jotka kuvaavat kahden tilanteen välistä aiheutussuhdetta, kausaatiota (Muistakaakin olla rehellisiä; Katsokin, että palaan omaksi itsekseni ja pian; Varokaakin ostamasta näin huonoja tuotteita). Nämä lauseet edustavat kausatiiviseksi imperatiivikonstruktioksi kutsuttua rakennetta, ja ne kuvaavat tilannetta, jossa energiavirran alkupiste eli alullepanija vastaa semanttisilta piirteiltään pääosin protoagenttia ja energian päätepiste protopatienttia. Näissä lauseissa kin-partikkeli korostaa kuvatulle tilanteelle vaihtoehtoista asiantilaa tuomalla korosteisesti esiin tilanteessa vaikuttavat vastakkaiset voimat ja niiden tasavahvuuden, mikä voi lauseen direktiivikäytössä luoda vaikutelmaa tehtävän vaikeudesta. 

Sen sijaan sävyliitepartikkelit -pA, -pAs, -s ja -hAn ovat aineistossa selvästi kin-partikkelia yleisempiä muistaa, katsoa ja varoa -predikaatillisissa imperatiivilauseissa, jotka kuvaavat prosessia. Prosessia kuvaavissa imperatiivilauseissa toiminnan alullepanija on samanaikaisesti myös aistihavainnon tai mentaalisen tilan kokija, joka ei saa aikaan muutosta NP-täydennyksen spesifioimassa osallistujassa tai lausetäydennyksen kuvaamassa asiaintilassa (Muistapa minua sitten tekstiviestillä tänään; Katsopa, löytyykö tuolta sopivaa; Varokaapa siis uria!). Tällöin imperatiivilauseen kuvaamassa asiaintilassa energiavirran alku- ja päätepiste lankeavat yhteen ja energian reitti on lineaarisen sijaan syklinen. Prosessia kuvaavien imperatiivilauseiden semanttisen tarkastelun ja sävyliitepartikkeleja koskevan aiemman tutkimustiedon perusteella sävyliitepartikkelien tehtäväksi hahmottuukin imperatiivilauseen kuvaamassa tilanteessa vaikuttavien voimien symmetrisyyden implikointi, mikä voi lauseen direktiivikäytössä luoda vaikutelmaa tehtävän helppoudesta.