Pötsimikrobitoimintaa tehostavan erikoisrehun vaikutus lypsylehmien rehunsyöntikykyyn, tuotokseen ja immuunistatukseen

Kirjoittajat

• Tuomo Kokkonen Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
• Siru Salin Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
• Päivi Nurminen Danisco Health & Nutrition, Sokeritehtaantie 20, 02460, Kantvik
• Nina Rautonen Danisco Health & Nutrition, Sokeritehtaantie 20, 02460, Kantvik
• Markku Virkki Suomen Rehu Oy, PL 401, 02601 Espoo
• Mikko Tuori Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75911

Avainsanat:

lypsylehmä, maidontuotanto, hiivavalmiste

Abstrakti

Maidon erityksen alkaessa lypsylehmän energian ja ravintoaineiden tarve lisääntyy nopeasti ja lehmä alkaa mobilisoida kudoksistaan rasva­ ja aminohappoja. Voimakas kudosmobilisaatio lisää aineen­vaihduntasairauksien riskiä. Poikimisen läheisyydessä myös lypsylehmän immuunijärjestelmän toi­minta on tilapäisesti heikentynyt.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiivavalmistetta sisältävän erikoisrehun vaikutusta lyp­sylehmien rehunsyöntikykyyn, tuotokseen ja immuunistatukseen. Kokeessa oli mukana 12 ensim­mäistä kertaa poikivaa ja 12 useammin kuin kaksi kertaa poikinutta lehmää. Koe alkoi kaksi viikkoa ennen poikimista ja kesti 8 viikkoa poikimisen jälkeen. Ennen poikimista lehmät saivat 1,5 kg/d täysväkirehua ja 1,5 kg/d energiatäydennysrehua sekä säilörehua lasketun tarpeen mukaan. Koeryhmän energiatäydennysrehu (koerehu) sisälsi 1,33 % hiivavalmistetta (Progut, Suomen Rehu Oy). Poikimisen jälkeen vanhempien lehmien väkirehumäärä nostettiin 15 kiloon ja ensikoiden 12 kiloon. Väkirehuannoksessa oli edelleen 1,5 kg energiatäydennysrehua tai koerehua. Säilörehua annettiin vapaasti.
Rehujen syönnissä, maitotuotoksessa tai maidon pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä ryhmien välisiä eroja poikimisen jälkeen. Ensikoiden keskimääräinen maitotuotos oli 29,1 kg/d ja vanhempien lehmien 46,9 kg/d. Ruokinnan ja poikimakerran välillä ei ollut merkitseviä yhdysvaikutuksia. Koeryhmän vanhempien lehmien maidon rasvapitoisuus (45,3 vs. 42,3 g/kg, P=0,32) oli kuitenkin numeroarvollisesti suurempi kuin kontrolliryhmän, jolloin vastaavasti myös energiakorjatussa maitotuotoksessa (EKM) oli 5,3 % ero (49,3 vs. 46,8 kg/d, P=0,20).
Elopainon  tai  kuntoluokan  muutoksissa  poikimisen  jälkeen  ei  ollut  ryhmien  välisiä  eroja. Koeryhmän vanhempien lehmien plasman NEFA­-pitoisuus oli korkeampi kuin kontrolliryhmän (0,52 vs. 0,37 mmol/l, P=0,08). Ensikoilla vastaavaa eroa ei ollut. Veren asetoasetaatti­ ja ureapitoisuuksissa tai valkuaisen hyväksikäytössä maidontuotantoon ei ollut ryhmien välisiä eroja. Kontrolli­ ja koeryhmän seerumin IgA­-pitoisuuksien välillä ei havaittu eroa. Useamman kerran poikineiden lehmien seerumin IgA-­pitoisuudet olivat korkeampia kuin ensikoiden. Toisaalta vanhempien lehmien seerumin IgA­-pitoisuus sekä laski jyrkemmin poikimisen jälkeen että alkoi palautua nopeammin verrattuna ensikoihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koerehulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta en­sikoiden tai vanhempien lehmien rehun syöntiin tai maitotuotokseen. Veren vapaiden rasvahappojen pitoisuus oli kuitenkin suurempi koerehua saaneiden vanhempien lehmien ryhmässä kuin kontrolliryhmässä, mikä pyrki nostamaan maidon rasvapitoisuutta ja EKM­-tuotosta koeryhmässä. Vastaavasti koeryhmän vanhempien lehmien EKM­-tuotos syötyä kuiva­ainekiloa kohti oli parempi kuin kontrolliryhmän. Vanhempien lehmien seerumin keskimääräinen IgA­-pitoisuus oli korkeampi kuin ensikoiden, mutta koe­ ja kontrolliryhmän seerumin IgA-­pitoisuuksissa ei ollut eroa.