Pötsimikrobitoimintaa tehostavan erikoisrehun vaikutus lypsylehmien rehunsyöntikykyyn, tuotokseen ja immuunistatukseen
Keywords:
lypsylehmä, maidontuotanto, hiivavalmisteAbstract
Maidon erityksen alkaessa lypsylehmän energian ja ravintoaineiden tarve lisääntyy nopeasti ja lehmä alkaa mobilisoida kudoksistaan rasva ja aminohappoja. Voimakas kudosmobilisaatio lisää aineenvaihduntasairauksien riskiä. Poikimisen läheisyydessä myös lypsylehmän immuunijärjestelmän toiminta on tilapäisesti heikentynyt.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiivavalmistetta sisältävän erikoisrehun vaikutusta lypsylehmien rehunsyöntikykyyn, tuotokseen ja immuunistatukseen. Kokeessa oli mukana 12 ensimmäistä kertaa poikivaa ja 12 useammin kuin kaksi kertaa poikinutta lehmää. Koe alkoi kaksi viikkoa ennen poikimista ja kesti 8 viikkoa poikimisen jälkeen. Ennen poikimista lehmät saivat 1,5 kg/d täysväkirehua ja 1,5 kg/d energiatäydennysrehua sekä säilörehua lasketun tarpeen mukaan. Koeryhmän energiatäydennysrehu (koerehu) sisälsi 1,33 % hiivavalmistetta (Progut, Suomen Rehu Oy). Poikimisen jälkeen vanhempien lehmien väkirehumäärä nostettiin 15 kiloon ja ensikoiden 12 kiloon. Väkirehuannoksessa oli edelleen 1,5 kg energiatäydennysrehua tai koerehua. Säilörehua annettiin vapaasti.
Rehujen syönnissä, maitotuotoksessa tai maidon pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä ryhmien välisiä eroja poikimisen jälkeen. Ensikoiden keskimääräinen maitotuotos oli 29,1 kg/d ja vanhempien lehmien 46,9 kg/d. Ruokinnan ja poikimakerran välillä ei ollut merkitseviä yhdysvaikutuksia. Koeryhmän vanhempien lehmien maidon rasvapitoisuus (45,3 vs. 42,3 g/kg, P=0,32) oli kuitenkin numeroarvollisesti suurempi kuin kontrolliryhmän, jolloin vastaavasti myös energiakorjatussa maitotuotoksessa (EKM) oli 5,3 % ero (49,3 vs. 46,8 kg/d, P=0,20).
Elopainon tai kuntoluokan muutoksissa poikimisen jälkeen ei ollut ryhmien välisiä eroja. Koeryhmän vanhempien lehmien plasman NEFA-pitoisuus oli korkeampi kuin kontrolliryhmän (0,52 vs. 0,37 mmol/l, P=0,08). Ensikoilla vastaavaa eroa ei ollut. Veren asetoasetaatti ja ureapitoisuuksissa tai valkuaisen hyväksikäytössä maidontuotantoon ei ollut ryhmien välisiä eroja. Kontrolli ja koeryhmän seerumin IgA-pitoisuuksien välillä ei havaittu eroa. Useamman kerran poikineiden lehmien seerumin IgA-pitoisuudet olivat korkeampia kuin ensikoiden. Toisaalta vanhempien lehmien seerumin IgA-pitoisuus sekä laski jyrkemmin poikimisen jälkeen että alkoi palautua nopeammin verrattuna ensikoihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koerehulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ensikoiden tai vanhempien lehmien rehun syöntiin tai maitotuotokseen. Veren vapaiden rasvahappojen pitoisuus oli kuitenkin suurempi koerehua saaneiden vanhempien lehmien ryhmässä kuin kontrolliryhmässä, mikä pyrki nostamaan maidon rasvapitoisuutta ja EKM-tuotosta koeryhmässä. Vastaavasti koeryhmän vanhempien lehmien EKM-tuotos syötyä kuivaainekiloa kohti oli parempi kuin kontrolliryhmän. Vanhempien lehmien seerumin keskimääräinen IgA-pitoisuus oli korkeampi kuin ensikoiden, mutta koe ja kontrolliryhmän seerumin IgA-pitoisuuksissa ei ollut eroa.