Nurmen fosforilannoituksen satovaste huononlaisen ja tyydyttävän fosforitilan mailla

Kirjoittajat

• Sanna Kykkänen Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Miika Hartikainen Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki
• Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Minna Toivakka Yara Suomi Oy, Bertel Jungin aukio 9, 02600 Espoo
• Raimo Kauppila Yara Suomi Oy, Bertel Jungin aukio 9, 02600 Espoo

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.73146

Avainsanat:

nurmi, fosfori, viljavuusfosfori

Abstrakti

Nurmen fosforilannoitukselle on tutkimuksissa saatu satovastetta vain harvoin. 2000-luvulla tehdyt fosforilannoitustutkimukset on tehty viljavilla kivennäismailla, joilla mm. vesitalous ja juurten kasvuedellytykset ovat hyvät. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää fosforin satovastetta raskaalla hiuemaalla ja orgaanisella maalla, joilla maan viljavuusfosforin tila on matalampi kuin aiemmissa kokeissa. Lisäksi tutkittiin nurmentuotantoon kiinteästi liittyvän karjanlannan käyttöä fosforilannoitteena.
Tutkimus toteutettiin vuosina 2015–2017 Luonnonvarakeskuksen Maaningan ja Ruukin toimipaikoilla. Maaningalla koeala perustettiin viljavuusfosforiluokaltaan keskimäärin huononlaiselle (4,6 mg PAAC l^-1) hiuemaalle ja Ruukissa keskimäärin tyydyttävälle (8,3 mg PAAC l^-1) multamaalle. Koekasveina Maaningalla oli timotei-nurminata-seos ja Ruukissa puhdas timoteikasvusto. Perustamisvuonna koekasvina oli suojaviljaksi kylvetty ohra, joka korjattiin kokoviljana. Kokeet suoritettiin osaruutukokeina: pääruutuna lietteenkäyttö (ei lietettä/liete, 30 tn ha^-1) ja osaruutuna mineraalilannoitteena annetut fosforitasot (0, 10, 20 ja 40 kg P ha-1 v^-1). Liete (sis. 10–22 kg P ha^-1) levitettiin sijoittamalla vuonna 2015 kylvön yhteydessä ja nurmivuosina 2. sadolle. Fosforiportaat annettiin pintaan kylvön yhteydessä vuonna 2015 ja 1. sadolle nurmivuosina. Karjanlannan typpi täydennettiin ja typpeä annettiin ympäristökorvausjärjestelmän sallima maksimimäärä (Maaninka 230 kg ha^-1 v-1, Ruukki 190 kg ha^-1 v^-1). Nurmivuosina korjattiin kolme satoa, joista määritettiin kuiva-ainesato, rehuarvot ja pääkivennäiset ruuduittain. Maan viljavuusfosforia seurattiin vuosittain.
Vuosina 2015 ja 2016 P-lannoitus ei nostanut satoa P-lannoittamattomaan verrattuna kummallakaan paikkakunnalla (p>0,05). Kokoviljasato oli Maaningalla keskimäärin 3400 kg ka ha^-1 ja Ruukissa 9300 kg ka ha^-1, ja nurmisato Maaningalla 10200 kg ka ha^-1 ja Ruukissa 14100 kg ka ha^-1. Vuonna 2017 Maaningalla P-lannoitus nosti toisessa korjuussa sadon määrää 200 kg ka ha^-1 (0 kg P ha^-1 vs. 40 kg P ha^-1, p=0,01) ja Ruukissa ensimmäisessä korjuussa 30 kg P ha^-1 –koejäsenen sato oli 350 kg ka ha^-1 suurempi kuin 0-ruudun. Ilmiö oli sama liete ja ei lietettä –pääruuduilla.
P-lannoituksella ei ollut vaikutusta kokoviljan P-pitoisuuteen. Vuosina 2016 ja 2017 P-lannoitus nosti 1.sadon P-pitoisuutta sekä Maaningalla että Ruukissa (keskimäärin 2,4 g kg^-1 ka → 2,7 g kg^-1 ka).Toisessa sadossa P-lannoitus nosti P-pitoisuutta Ruukissa vuonna 2016 (2,6 g kg^-1 ka → 2,8 g kg^-1 ka),mutta Maaningalla eroa ei ollut (P 3,3 g kg^-1 ka). Maaningalla 0-ruudun maan viljavuusfosforipitoisuuslaski vuoteen 2017 3,6:een mg l^-1. Ruukissa laskua ei tapahtunut.
Tutkimuksessa saadut tulokset tukevat osin aiempia kokeita. Heikko satovaste osoittaa heinänurmienfosforinoton olevan tehokasta, vaikka fosforia olisikin saatavilla niukasti.