Maan vesipitoisuuteen vaikuttavien ominaisuuksien ja sateen vaikutus maksimaaliseen biomassan kertymiseen sekä paikkakohtaiseen vaihteluun

Authors

• Mikko Hakojärvi Maataloustieteiden laitos, PL28, 00014 Helsingin Yliopisto
• Mikko Hautala Maataloustieteiden laitos, PL28, 00014 Helsingin Yliopisto
• Antti Ristolainen MTT, Planta, 31600 Jokioinen
• Laura Alakukku Maataloustieteiden laitos, PL28, 00014 Helsingin Yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75332

Keywords:

biomassa, vaihtelu, maalaji, sadanta, mallinnus

Abstract

 Viljelykasvin sato vaihtelee usein lohkon sisällä. Täsmäviljelyllä on pyritty vastaamaan tähän vaihteluun, mutta siinä onnistumiseen tarvitaan tietoa satovaihtelun syistä. Maan ominaisuuksien, erityisesti maan vesitalouteen liittyvien, on useissa eri tutkimuksissa todettu vaikuttavan sadon vaihteluun. Sadanta, maan hyötykapasiteetti, hydraulinen vedenjohtavuus ja kapillaarisuus vaikuttavat yhdessä viljelykasvin satoon, Niiden vaikutus satoon riippuu sadannan määrästä,  maan ominaisuuksista ja viljelykasvin veden tarpeesta. Tästä syystä maan ominaisuuksien vaikutus sadon vaihteluun ei välttämättä ilmene jokaisella kasvukaudella.Tässä tutkimuksessa sadon vaihtelua tarkasteltiin simuloimalla veden rajoittamaa potentiaalisen kevätvehnän (Triticum aestivum) biomassan kertymää paikkakohtaisesti kolmella eri lohkolla. Simuloinnissa käytettiin lohkoilta paikkakohtaisesti mitattuja maan ominaisuuksia ja maksimaalista biomassan kertymistä kuvaavaa kasvimallia. Biomassan kertymistä simuloitiin paikkakohtaisesti jokaisella lohkolla 1000 kasvukauden ajan. 1000 simuloidun kasvukauden välillä ainoa muuttuvana tekijänä oli sade, joka kausikohtaisesti luotiin omalla mallillaan. Sadon vaihtelun voimakkuutta arvioitiin menetelmällä, jossa biomassasadosta laskettiin lohkokohtainen keskisato ja ajallinen keskihajonta simuloiduille pisteille. Simuloitu biomassasato oli kaikilla lohkoilla huomattavasti keskimääräistä alhaisempi vähäsateisina vuosina, jolloin sato vaihteli hieman enemmän kuin sateisina vuosina. Käytetyllä menetelmän ja simulointituloksien avulla pystyttiin löytämään ne alueet lohkoilla, joilla sato suurella todennäköisyydellä poikkeaa lohkon keskisadosta. Menetelmää käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon, että se ei erottele sellaisia pisteitä, joissa sato pysyy toistuvasti samalla tasolla, mutta poikkeaa lohkon keskisadosta. Täsmäviljelyä ajatellen tieto vakaasti satoa tuottavista paikoista olisi hyödyllinen riippumatta sadon tasosta.