Hevosenlannan tuubikompostointi

Authors

• Elina Virkkunen MTT Sotkamo, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo
• Tiina Karppinen Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Survontie 9, 40500 Jyväskylä
• Henri Karjalainen Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Survontie 9, 40500 Jyväskylä
• Pekka Heikkinen MTT Sotkamo, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo
• Jukka Kemppainen MTT Sotkamo, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75379

Keywords:

hevosenlanta, tuubikompostointi, kompostointi, kompostin kypsyys

Abstract

Hevosenlannan hyödyntäminen lannoitteena on haastavaa suuren kuivikepitoisuuden ja alhaisen typpipitoisuuden vuoksi. Puupohjainen kuivike hidastaa lannan hajoamista ja sitoo pellon typpivaroja. Kompostointi parantaa lannan ominaisuuksia, mutta perinteinen aumakompostointi vaatii kalliin pohjaratkaisun ja paljon tilaa.
Tuubikompostit voidaan rakentaa suoraan tasaiselle peltomaalle, eikä tiivistä pohjarakennetta tarvita. Kompostoitava materiaali pakataan erityisellä pakkauslaitteella muovikalvon sisään pitkäksi pötköksi. Muovikalvon on tarkoitus pitää kompostin valumat sisällään. Tuubikompostien sisään syötetään rakennusvaiheessa kaksi tuubin pituussuunnassa kulkevaa salaojaputkea, joiden kautta kompostiin pääsee ilmaa.
MTT Sotkamon tutkimusasemalla rakennettiin kesällä 2012 kuusi tuubikompostia. Kokeessa selvitettiin hevosenlannan soveltuvuutta tuubikompostointiin sekä menetelmän käyttökelpoisuutta. Kompostoitavat materiaalit olivat eri tavoin kuivitettua hevosenlantaa. Lisäksi purukuivitettua hevosenlantaa sekoitettiin kananlantaan, naudanlantaan ja biojätteen biokaasutuksessa saatuun käsittelyjäännökseen.
Viiden kompostin lämpötilat jäivät varsin alhaisiksi. Purukuivitettu hevosenlanta oli todennäköisesti jo osittain kompostoitunutta tuubikompostoinnin alkaessa. Kuudennen kompostin raaka-aineena oli muita komposteja tuoreempi hevosenlanta, ja sen lämpötilat kohosivat huomattavasti toisia tuubikomposteja korkeammalle.
Suurin hankaluus tuubikompostoinnissa on riittävän ilmastuksen varmistaminen. Ilmastuksen tehostamiseksi tuubien kylkiin viillettiin palkeenkieliä ja tuubeja ilmastettiin ensimmäisenä vuonna koneellisesti. Ilmastus ei nostanut lämpötiloja merkittävästi korkeammalle tasolle.
Hevosenlannan typpipitoisuus oli kokeen alussa matala. Olki-turvekuivitetussa lannassa oli hevosenlantakomposteista eniten kokonaistyppeä. Sen sijaan tuoreessa pellettikuivitetussa lannassa liukoisen typen osuus oli korkein.
Kun tuubit olivat kompostoituneet vuoden, kaikkien kompostien typpipitoisuudet olivat laskeneet. Viljelykäytössä kompostin optimaalinen hiili-typpisuhde on alle 20. Ainoastaan olki-turvekuivitetulla hevosenlannalla se oli 15,5. Korkein hiili-typpisuhde 38,6, oli hevosen purulannalla. Hiili-typpisuhde oli laskenut vuoden kompostoinnin aikana hevosen- ja kananlannan seosta lukuun ottamatta kaikilla materiaaleilla.
Tuubikompostoidun hevosen purulannan lannoituskäyttöä testattiin kesällä 2013 peltoviljelykokeessa. Suojaviljaan kylvettyä nurmea lannoitettiin pelkällä lantakompostilla, typpilannoituksella täydennetyllä lantakompostilla ja väkilannalla. Mukana oli myös lannoittamaton ruutu. Suojaviljana olleesta ohrasta saatiin hyvä sato, samoin väkilannoitetulla ruudulla ja typellä täydennetyllä kompostiruudulla. Myös pelkkä komposti toimi lannoitteena melko hyvin. Koetta jatketaan kesällä 2014.
Tutkimus on osa MTT Sotkamon Biojäte ja hepolanta –hanketta, jota rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto Kainuun ELY-keskuksen kautta.