Maatilojen energiankäytön kasvihuonekaasujen vähentäminen: bioenergiaa vai tuoresäilöntää?

Authors

• Pellervo Kässi MTT Taloustutkimus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki
• Timo Lötjönen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Jokioinen, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki
• Olli Niskanen MTT Taloustutkimus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75410

Keywords:

viljankuivaus, bioenergia, murskesäilöntä

Abstract

Vuonna 2012 rehuviljaa viljeltiin 786 000 hehtaarilla. Rehuviljojen sato oli noin 2,7 miljardia kiloa. Tästä noin 1,6 miljardia kiloa käytettiin tiloilla suoraan rehuksi. Ilmastopäästöjen ja kustannusten vähentämiseksi viljan kuivaamisessa voisi hyödyntää bioenergiaa tai varastoida rehuviljaa kuivaamatta tuoresäilönnän avulla. Näitä tekniikoita on jo monilla tiloilla käytössä. Usein yksittäinen tila voi helpoiten vähentää ilmastopäästöjään luopumalla kuivauksessa käytettävästä öljystä.
Lähtökohtanamme on kotieläintila, jonka vilja-ala on noin 100 ha. Tilalla on toimintakuntoinen 25 m³:n kokoinen lämminilmakuivaamo. Tutkimuksessa vertailtiin viljan kuivaamista polttoöljyllä tai metsähakkeella sekä viljan murskesäilöntää kannattavuuden ja ilmastopäästöjen näkökulmasta.
Viljan kuivauksessa viljan kosteuspitoisuus vähennetään keskimäärin 23 %:sta noin 14 %:iin ja energiaa viljan kuivaukseen kuluu viljan alkukosteudesta, kuivurityypistä ja kuivurin kunnosta riippuen 4,5 – 7 MJ/kg vettä (keskimäärin 5,8 MJ/kg vettä). Kasvihuonekaasujen inventaariossa käytetty kevyen lämmityspolttoöljyn päästökerroin on 74,1 g CO₂/MJ, joten viljatonnin kuivaaminen aiheuttaa keskimäärin 38 kg CO₂-päästöjä. Kuivauspolttoöljyn käyttö aiheuttaa kaavamaisesti laskettuna yhteensä 57 398 tonnia CO₂-päästöjä, joka puolestaan on noin 1 % suhteutettuna vuoden 2011 maatalouden kokonaispäästöön 5 861 500 t CO₂ ekv/v. Myös polttoöljyn taloudellinen rasite tiloille on huomattava. Kiinteän polttoaineen käyttöön tarvittava etuuuni käyttää polttoaineenaan uusiutuvaa metsähaketta. Normaalin kuivuriuunin kylkeen asennettavan lämmityslaitteiston käyttökustannukset ovat hieman perinteistä järjestelmää korkeammat, lisäksi uunin hankinnasta muodostuu investointikustannus.
Murskesäilönnän etuina ovat pölyttömyys, mahdollisuus käyttää myöhäisempiä ja satoisampia lajikkeita ja puinnin aikaistuminen. Toisaalta murskesäilötty vilja ei sovi kaikkiin ruokintalaitteistoihin. Murskesäilönnän polttoöljymenekki oli 5 - 10 % kuivauksen vastaavasta muodostuen murskemyllyn käyttöön tarvitun traktorin polttoaineenkulutuksesta.
Kustannusvertailussa vaihtoehdot olivat hyvin tasaveroisia matalahkolla puintikosteudella, Murskesäilönnän kustannukset olivat vähiten riippuvaiset viljan kosteudesta. Puintikosteuden noustessa kiinteän polttoaineen polttolaitosinvestoinnin kannattavuus paranee. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta vaihtoehtojen välinen erotus kasvaa niin ikään suuremmaksi viljan puintikosteuden noustessa.