Peltoluonnon monimuotoisuutta edistävät toimenpiteet edullisuusjärjestykseen

Authors

• Antti Miettinen MTT Taloustutkimus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki
• Eeva-Liisa Alanen Suomen ympäristökeskus, PL 140, 00251 Helsinki
• Kari Hyytiäinen MTT Taloustutkimus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki
• Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus, PL 140, 00251 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75546

Keywords:

kimalainen, kustannusvaikuttavuus, luonnonhoitopelto, maatalouden ympäristötuki, monimuotoisuuskaista, monimuotoisuusvyöhyke, pölytyspalvelut

Abstract

Viljelymaiden lajistollinen monimuotoisuus on vähentynyt maataloustuotannon tehostumisen myötä. Monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden vähenemistä on yritetty pysäyttää maatalouden ympäristötuen toimenpiteillä, joiden huonona puolena pidetään kalleutta ja tehottomuutta. Tutkitulle tiedolle toimenpiteiden kustannusvaikuttavuudesta on siis tarvetta.
Tässä tutkimuksessa vertaillaan pellolla ja peltoon rajoittuvan metsän puolella tehtävien monimuotoisuustoimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta. Tarkasteltavat toimenpiteet ovat: 1) metsän puolelle peltoon rajoittuvan metsän reunaan perustettava monimuotoisuusvyöhyke, 2) pellon puolelle metsään rajoittuvan pellon reunaan perustettava monimuotoisuuskaista ja 3) luonnonhoitopelto.
Peltoon rajoittuvan metsän reunaan perustettu 25 metriä leveä monimuotoisuusvyöhyke koostuu lähempänä peltoa olevasta 5 metriä leveästä niittymäisestä kaistasta ja syvemmällä metsässä olevasta 20 metriä leveästä vaihettumisvyöhykkeestä. Niittymäinen kapea kaista hakataan paljaaksi ja pidetään puuttomana 6–7 vuoden välein toistuvin raivauksin. Leveämpi vaihettumisvyöhyke puolestaan harvennetaan 8 m²/ha:n pohjapinta-alaan ja sitä käsitellään 20 vuoden välein toistuvin poimintahakkuin. Tässä tutkimuksessa pellolla olevalla monimuotoisuuskaistalla tarkoitetaan pellon reunassa olevaa 5 metriä leveää kaistaa, jolla kasvaa monivuotista nurmea tai niittykasveja. Tarkasteltavat luonnonhoitopellot ovat monivuotisia nurmipeltoja ja monivuotisten niittykasvien siemenseoksilla perustettuja monimuotoisuuspeltoja. Maaperän ravinteiden köyhdyttämiseksi ja metsittymisen ehkäisemiseksi monimuotoisuuskaistojen ja luonnonhoitopeltojen kasvusto niitetään ja korjataan pois kerran vuodessa. Lannoitteita tai torjunta-aineita ei käytetä.
Toimenpiteiden vaikuttavuutta mitataan kimalaisten yksilömäärien lisääntymisellä kontrollikäsittelyyn eli vallitsevaan maankäyttötyyppiin verrattuna. Kimalaisten yksilömäärän kasvu suhteessa kontrolliin kuvaa monimuotoisuustoimenpiteen seurauksena syntyvää pölytyspalvelujen lisäystä. Monimuotoisuustoimenpiteistä maanomistajalle aiheutuvat kustannukset lasketaan vähentämällä monimuotoisuustoimenpiteen alalta saatavan nettotulovirran nykyarvo puu- tai peltokasvituotannosta vastaavalta alalta saatavan nettotulovirran nykyarvosta.
Tulokset osoittavat, että peltotoimenpiteiden kustannusvaikuttavuus on metsätoimenpiteitä parempi. Peltotoimenpiteissä niittykasviseosten merkittävä positiivinen vaikutus kimalaisten runsauteen kumoaa seosten suuret siemenkustannukset. Näin ollen niittykasvien siemenseoksilla perustettujen monimuotoisuuskaistojen ja –peltojen kustannusvaikuttavuus on nurmiseoksella perustettuja kaistoja ja peltoja parempi.