Möhöjuuren esiintyminen suomalaisilla rypsi- ja rapsiviljelmillä
Keywords:
möhöjuuri, Plasmodiophora brassicae, rypsi, rapsi, pH, viljelykierto, säilyminenAbstract
Möhöjuuri on Plasmodiophora brassicae-eliön aiheuttama maalevintäinen kasvitauti. Suomessa möhöjuuri on tunnettu kaalilajien ja ristikukkaisten juuresten vakavana tautina jo 1800-luvun lopulta asti. 1970-luvulla alkanut rypsin- ja rapsinviljelyn suosion kasvu on nostanut niiden viljelypinta-alan huippuvuosina yli 100 000 hehtaariin. Tämä on moninkertaistanut möhöjuurituhoille alttiiden kasvien viljelyalan.
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin möhöjuuren levinneisyyttä ja merkitystä suomalaisilla rypsi- ja rapsiviljelmillä. Peltokartoitukset tehtiin vuosina 1984–1989 ja 2007–2009 yhteensä 850 peltolohkolla. Kartoituksen mukaan möhöjuurta esiintyy yleisesti rypsin viljelyalueella Etelä-Suomesta Pohjanmaalle, noin kolmanneksella tutkituista peltolohkoista. Rypsin ja rapsin vuosittaisen viljelyalan kasvun ja möhöjuuren esiintymisen välillä havaittiin yhteys, sillä runsain esiintyminen seurasi ajanjaksoja, jolloin rypsin ja rapsin viljelyala lisääntyi. Kartoituksen perusteella tärkein taudin yleisyyteen ja vakavuuteen vaikuttanut tekijä oli ristikukkaisten kasvien viljelytiheys: möhöjuurta löydettiin yli puolelta pelloista, joilla oli alle kahden vuoden tauko rypsin viljelyssä. Näillä pelloilla myös sairaiden kasvien osuus oli suurempi. Viljelytiheyden harventuessa möhöjuuren esiintyminen väheni selvästi.
Maan happamuuden tiedetään suosivan möhöjuuren oireiden puhkeamista. Tämän kartoituksen mukaan viljelymaan happamuus lisäsi möhöjuuren ankaruutta, mutta taudin esiintymiseen sillä ei ollut vaikutusta. Pahimmat tautioireet havaittiin peloilla, joiden pH oli alle 6,7, mutta tautia havaittiin myös neutraaleilta ja emäksisiltä mailta.
Kartoituksen lisäksi tutkittiin myös möhöjuuren säilymistä maassa jatkuvassa rypsinviljelyssä, viljanviljelyssä, monivuotisella nurmella sekä avokesannolla. Möhöjuuren infektiokyky väheni alhaiselle tasolle neljän vuoden ristikukkaisten viljelytauon jälkeen. Välivuosien viljelykasveilla ei ollut merkitystä taudinaiheuttajan häviämisnopeuteen. Vaikka möhöjuuri väheni ristikukkaisten viljelytauon aikana, taudinaiheuttaja pystyttiin eristämään maasta vielä 19 vuoden tauon jälkeenkin. Tämä osoittaa, että taudin täydellinen hävittäminen maasta on hyvin vaikeaa.
Taudin yleisyyden, pitkän säilyvyyden ja vaikean torjunnan takia möhöjuuri on merkittävä uhka rypsin viljelylle. Mikäli viljelykierroista joudutaan tinkimään viljelyalojen kasvaessa, voi se johtaa taudin nopeaan yleistymiseen rypsi- ja rapsiviljelmillä.
