Rehukustannusten vaikutus Suomen maidontuotannon kilpailukykyyn – vertailumaina Ruotsi, Tanska, Saksa ja Puola
Keywords:
kilpailukyky, maidontuotanto, tapaustutkimusAbstract
Maidontuotannon kilpailukyky riippuu maidon sekä maidontuotannon sivutuotteiden, kuten lihan, hinnoista ja niiden tuotantokustannuksista. Maidontuotannon kannattavuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttavat kustannusten lisäksi myös tuotteista maksetut hinnat, tuotannolle maksetut tuet ja tuottavuus.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen maidontuotannon kilpailukykyä vertailemalla yhteensä seitsemää tyypillistä IFCN- (International Farm Comparison Network) maitotilaa Suomesta, Ruotsista, Tanskasta Saksasta ja Puolasta. Suomi on ollut mukana IFCN- verkostossa vuodesta 2002 lähtien. IFCN-verkostossa toimii tutkijoita yli 80 maasta ja vuonna 2009 maitotilavertailuja tehtiin 147 tyypilliselle tilalle 46 eri maasta. Verkoston keskus toimii Saksan Kielissä.
Tyypillinen maitotila tarkoittaa tilaa, joka edustaa ominaisuuksiltaan valtaosaa kyseisen alueen tiloista. Tilat on muodostettu tilastotietojen perusteella, viljelijäpaneelissa yhdessä tutkijoiden ja neuvojien kanssa käyttämällä usean alueella sijaitsevan tilan tietoja tai näiden yhdistelmänä.
Tutkimustiloilta selvitettiin maidontuotannon rehukustannukset laskemalla kotoisten rehujen tuotantokustannukset ja ostorehukustannukset sekä tarkasteltiin niihin vaikuttavia osatekijöitä. Lisäksi selvitettiin teollisten väkirehujen markkinoita ja hankintaa tutkimuksessa mukana olleiden maiden IFCN- tutkijoille lähetetyllä kyselyllä. Tilojen taloutta tarkasteltiin maataloustulon, yrittäjänvoiton ja kannattavuuskertoimen perusteella.
Tutkimusaineisto koostui tilatiedot sisältävästä IFCN-tietopankista ja –maitoraportista sekä IFCN- tutkijoille lähetetyn kyselylomakkeen tiedoista. Tutkimusmenetelmäksi valittiin tapaustutkimus, koska tavoitteena oli saada yksityiskohtaista tietoa toisiinsa rinnasteisista tapauksista.
Tutkimustulosten mukaan sekä kotoisten rehujen että ostorehujen kustannukset olivat Suomen tiloilla vertailumaita korkeammat 100 tuotettua maitokiloa (EKM) kohti laskettuna. Siten korkea rehukustannus heikensi suomalaisen maidontuotannon kilpailukykyä verrattuna tutkimuksessa mukana olleisiin maihin. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että maidon tuotantokustannukset olivat Suomen tyypillisillä tiloilla korkeat vertailumaihin nähden. Tukien ja vertailumaita korkeamman maidon hinnan ansiosta Suomen tiloilla pystyttiin kuitenkin saavuttamaan vertailumaiden kanssa samantasoiset taloudelliset tunnusluvut.
Kyselyn tulosten perusteella valittavissa olevien väkirehujen tarjoajien määrä oli Suomen ja Ruotsin tyypillisillä tiloilla 3-4 kun taas Tanskan ja Saksan tiloilla rehuntoimittaja voitiin valita 5-6 toimittajasta. Suomessa väkirehut tilattiin tyypillisesti paikallisen maatalouskaupan kautta. Ruotsissa ja Puolassa väkirehut tilattiin osuuskuntien kautta, mutta Tanskassa ja Saksassa tilaus tehtiin suoraan tehtaalta. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa myönnettiin paljousalennuksia rehutilausten eräkoon perusteella. Sitä vastoin Saksassa paljousalennukset olivat harvinaisia. Pitkäkestoiset sopimukset olivat tyypillisiä Suomessa, Tanskassa ja Saksassa. Suomessa pitkäkestoisesta sopimuksesta maksettiin yleensä hyvitystä tai tuottaja sai alennusta rehun hinnasta. Tanskassa ja Saksassa pitkäkestoisessa sopimuksessa sovittiin rehulle tietty kiinteä hinta. Tällöin tuottaja hyötyy rehun markkinahinnan noustessa, mutta vastaavasti häviää markkinahinnan laskiessa. Ruotsissa ja Puolassa ei pitkäkestoisia sopimuksia tyypillisesti ollut.
