Vanhoja pihasyreeni- ja koristeomenakantoja Helsingin puistoissa

Authors

• Leena Lindén
• Laura Hauta-aho
• Inka Juntheikki-Palovaara
• Outi Temmes Helsingin yliopisto, soveltavan biologian laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto
• Satu Tegel Helsingin kaupunki, rakennusvirasto, PL 1515, 00099 Helsingin kaupunki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75799

Keywords:

DNA-sormenjäljet, geenivarat, genotyyppi, mikrosatelliittimerkit, pensaat, puistot, puut

Abstract

Helsingin puistoissa kasvaa runsas valikoima puu- ja pensaskantoja ja –lajikkeita. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin Helsingin vanhojen viheralueiden pihasyreenejä ja koristeomenapuita. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä kiinnostavimmat syreeni- ja koristeomenakannat, kuvata niiden morfologiset ominaisuudet, tehdä niille DNA-sormenjäljet ja selvittää, mitä lajiketta tai lajikeryhmää ne edustavat. Tutkimus toteutettiin vuosina 2005-2009.
Arkistomateriaalin, puistoinventaarioiden ja asiantuntijahaastattelujen perusteella valittiin lähemmin tutkittaviksi 60 syreenipensasta ja 30 koristeomenapuuta. Kaikkien tutkimuskasvien morfologiset tuntomerkit mitattiin, kasvit valokuvattiin ja merkittiin kartoille ja niistä kerättiin näytteet herbaariota ja DNA-analyysejä varten. Alustava käsitys Suomessa tarjolla olleesta lajikevalikoimasta saatiin vanhan puutarhakirjallisuuden ja taimistoluetteloiden avulla. Tutkimuskasvien morfologisia ominaisuuksia verrattiin keskenään ja kirjallisuudesta löytyviin lajikekuvauksiin.
Pihasyreenit jaettiin ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella 30 fenotyyppiryhmään. Ryhmistä kahdeksan kyettiin alustavasti nimeämään joksikin tunnetuksi lajikkeeksi. Yleisimpiä tutkimusaineistossa olivat lajikkeita ’Andenken an Ludwig Späth’, ’Mme Lemoine’ ja ’Michel Buchner’ muistuttavat pihasyreenit. Muut nimetyt lajiketyypit olivat ’Charles Joly’, ’Katherine Havemeyer’, ’Krasavitsa Moskvy’, ’Lemoinei’ ja ’Prince Notger’. Näistä kiinnostavimpia ovat historialliset, jo viljelystä kadonneet ’Lemoinei’ ja ’Prince Notger’ sekä Suomenlinnan todennäköisesti hyvin vanha pihasyreenityyppi. Pihasyreeneille on kehitetty mikrosatelliittimerkit DNA-analyysiä ja lajikemääritysten varmentamista varten.
Tutkittujen koristeomenien joukossa oli 24 puna- ja 6 valkokukkaista puuta. Kaikkiaan 16 puuyksilöä määritettiin morfologisten ominaisuuksiensa avulla johonkin lajikkeeseen, lajikeryhmään, risteymään tai lajiin kuuluvaksi. Mikrosatelliittimerkkien avulla seitsemän puun määritystulos vahvistui ja kahdeksan puun määritys osoittautui virheelliseksi. Yhdelle puista ei löytynyt vertailumateriaalia. Osa tutkimusaineiston puista on otettu lisäykseen jo 1990-luvulla. Näiden lajikeidentiteettiä ei tässä tutkimuksessa kyetty varmistamaan. Uusia lisäämisen arvoisia puita löytyi nyt vähintään viisi, joukossa ensimmäisiin Rosybloom-lajikkeisiin kuuluva ’Nipissing’ ja historiallinen Malus ×arnoldiana.