Eroosion torjunta, keskeinen toimenpide maatalouden vesiensuojelussa

Authors

• Asko Särkelä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Asemapäällikönkatu 12 C, 00520 Helsinki
• Paula Muukkonen Helsingin yliopisto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos
• Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Asemapäällikönkatu 12 C, 00520 Helsinki,
• Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Asemapäällikönkatu 12 C, 00520 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75821

Keywords:

eroosio, suorakylvö, kyntö, fosforikuormitus

Abstract

Perinteinen syyskynnetty viljely jättää pellot osaksi vuotta ilman kasvipeitettä, jolloin ne ovat alttiina sateen ja sulamisvesien aiheuttamalle maa-aineksen huuhtoutumiselle. Pääosa vuoden kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta kulkeutuu vesistöihin syksyn ja kevään aikana. Hienojakoisilta mailta tulevasta peltoviljelyn fosforikuormituksesta 75 - 90 % tulee kiintoaineeseen sitoutuneena.
Maatalouden ympäristötukijärjestelmän tavoitteet vesistökuormituksen vähentämiseksi eivät ole suunnitellulla tavalla toteutuneet. Ympäristötuessa käytettyjä menetelmiä on käytetty jo irronneen ja virtaavan veden mukana kulkeutuvan kiintoaineen pysäyttämiseen. Näillä keinoilla pyritään hillitsemään jo tapahtuneen eroosion haittoja, jolloin puututaan vain yhteen eroosion osa-alueeseen eli kulkeutumiseen.
Suorakylvö on kuormitusta ennalta ehkäisevä toimenpide, joka kohdistuu koko lohkon alalle sekä pinta- että salaojavaluntaan. Se on tehokas tapa vähentää hienojakoisten maiden eroosiota ja sen mukana vesistöön kulkeutuvan fosforin kuormitusta. Toisaalta pintavalunnan mukana huuhtoutuvan liukoisen fosforin kuormitus voi olla suurempaa suorakylvö- kuin kyntöpelloilta, koska pellolle lisätyt lannoitteet kertyvät pellon pintakerrokseen.
Kynnön ja suorakylvön vaikutusta fosforin uuttumiseen tutkittiin analysoimalla häiriintymättömistä maaprofiileista kerättyjä vesinäytteitä. Läpivaluneen veden sameus, kiintoaine- ja partikkelimaisen fosforin pitoisuudet sekä huuhtoutuneet määrät olivat kynnössä suurempia kuin suorakylvössä. Maaprofiilin läpi suotautuvan veden liukoisen fosforin pitoisuuksissa ei sen sijaan havaittu eroja kynnön ja suorakylvön välillä. Tämä johtui todennäköisesti liukoisen fosforin pidättymisestä maahiukkasten pinnoille veden suodattuessa maakerrosten läpi.
Valumavesien pellolta kuljettamasta maa-aineksesta voi vapautua merkittäviä määriä fosforia leville käyttökelpoiseen muotoon. Suorakylvön vesiensuojelulliset hyödyt joudutaan arvioimaan sen mukaan, kuinka paljon sen avulla saadaan pienennettyä eroosiosta aiheutuvaa fosforikuormitusta ja toisaalta kuinka paljon suorakylvö lisää liukoisen fosforin kuormitusriskiä.
Mitä suurempi on maahiukkasen fosforipitoisuus ja mitä laimeampaa maahiukkasta ympäröivä liuos on, sitä enemmän maahiukkasesta voi liueta fosforia ympäröivään liuokseen. Kevättalvisin, lumen sulamisaikaan, on havaittu korkeita liukoisen fosforin pitoisuuksia peltovaltaisten valuma-alueiden savisameissa ojavesissä. Missä määrin fosforin liukenemista maa-aineksesta tapahtuu rehevien ja humuspitoisten järvien hapettomissa syvänteissä sekä ojien suvannoissa kesällä tai jääpeitteen alla?
Eroosion vähentämiseen tulisi kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota, sillä emme tiedä kuinka suuri osa eroosioaineksen sisältämästä fosforista lopulta muuttuu leville käyttökelpoiseksi matkalla pellolta ojien kautta jokiin ja järviin? Lisäksi ojien perkausten voidaan olettaa vähenevän samassa suhteessa kuin kiintoainekuormitusta pystytään hillitsemään.