Tilakoon kasvu pakottaa hakemaan vaihtoehtoja omalle työlle

Authors

• Perttu Pyykkönen Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos, Eerikinkatu 28, 00180 HELSINKI

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75890

Keywords:

rakennekehitys, yhteistyö, vieras työvoima

Abstract

Maatalouden rakennekehityspaineet jatkuvat kovina. Samalla yksittäisten tilojen investoinnit ovat myös selvästi suurentuneet. Myös tuotantoteknologia kehittyy, mutta siitä huolimatta oma työpanos ei välttämättä riitä kasvavilla tiloilla. Se pakottaa maatalousyrittäjät miettimään vaihtoehtoisia tapoja organisoida tilan tuotanto ja työvoiman käyttö.
Tutkimuksessa selvitetään, millaisia toiminnallisia muutoksia maatiloilla tehdään rakennekehityksen myötä. Pääpaino on vieraan työvoiman ja ostopalveluiden käytön muutosten tarkastelussa. Tutkimusaineistona on laaja viljelijäkysely.
Itse tekemisen perinne suomalaisessa maataloudessa on hyvin vahva. Lähes neljännes tiloista tekee kaikki työt itse. Vieraan työvoiman palkkaus on suhteellisen vähäistä eikä yhteistyön ja ostopalveluiden käytölläkään säästetä omaa työtä pääsääntöisesti kuin muutamia päiviä. Itse tekeminen on yleisintä niillä tiloilla, joilla yksi tai kaksi henkilöä työllistyy päätoimisesti. Jos tila tarjoaa viljelijälle tai puolisolle vain osa-aikaisesti työtä, vierailla teetetyn työn osuus on suurempi.
Keskimääräinen oman työn osuus on työstä riippuen 50-90 %. Yleisintä rahtityön teettäminen on kuivauksessa, puinnissa ja lannanlevityksessä. Itse tekeminen on yleisintä puolestaan muokkaus- ja kylvötöissä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä viiden vuoden päässä kyselyajankohdasta itse tehdyn työn osuuden arvioitiin olevan 15-20 % vähäisempi. Sekä yhteistyön että ostopalveluiden käytön arvioidaan lisääntyvän etenkin isoilla tiloilla. Pienet tilat sen sijaan jatkavat liki entiseen malliin. Isoilla tiloilla ostopalvelujen käytön tärkeimmät syyt ovat oman ajan puute ja työhuippujen tasaaminen. Pienillä tiloilla taasen ei kannata hankkia omia koneita.
Yhteistyöllä saavutetaan kustannussäästöjä mutta siihen, mikä on varsinkin suurilla kotieläintiloilla rajoittavin tekijä eli oma työ, sillä ei voida paljoakaan vaikuttaa. Sen ongelman ratkaisee vasta urakoitsijoiden käyttö ja töiden ulkoistaminen. Jo nyt myös vierasta työvoimaa palkattaisiin enemmän, jos siihen olisi taloudellisia mahdollisuuksia. Tosin myös ammattitaitovaatimukset ovat koventuneet eikä maatalous tunnu houkuttelevan nuoria alalle alhaisen palkkatason takia. Tiloilla on valmiutta myös yhteistyöhön toisten tilojen kanssa vieraan työvoiman palkkaamisessa.
Rakennekehityksen myötä viljelijöiden täytyy jatkossa tehdä entistä tarkemmin valintoja siitä, mitä kannattaa tehdä itse, mitä kannattaa teettää vieraalla, ja mitä toimintoja kannattaa ulkoistaa. Yksi iso tulevaisuuden haaste on, miten työssä jaksaminen hoidetaan tilakoon kasvaessa etenkin suurilla kotieläintiloilla. Ulkoistaminen ja varsinkin yhteistyön lisääminen voivat olla vain osittaisratkaisuja. Sen takia mahdollisuudet vieraan työvoiman palkkaamiseen vaikkapa mahdollisten tukitoimenpiteiden avulla on kartoittava tarkkaan. Tämä olisi tärkeää etenkin nuorten tuotantoonsa investoineiden viljelijöiden tiloilla, joilla ei välttämättä muutoin ole mahdollisuuksia palkata työvoimaa.