Rypsin suorakylvön isoin haaste on hyvä taimettuminen

Authors

• Hannu Känkänen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Yrjö Salo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus, 21500 Piikkiö

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76011

Keywords:

kevätrypsi, suorakylvö, muokkaus, lannoitus, kylvötiheys

Abstract

Rypsin suorakylvön suurin haaste on riittävän taimitiheyden saavuttaminen. Taimettumisen jälkeen kasvun edellytykset ovat yleensä hyvät. Suorakylvetyn rypsin hyvä menestyminen kokeissa herättää toiveita, sillä suorakylvön viljelykiertoon rypsistä olisi paljon apua. Toisaalta rypsin reagointi erilaisiin kasvuoloihin vaikeuttaa eri ajankohtina kylvettyjen koejäsenten vertailua.
Tasaisesti matala, 2 – 3 cm syvyinen kylvö on muokkaamattomassa maassa haasteellista. Maan pinnassa on epätasaisuuksia, eikä pelto ole koskaan joka paikasta yhtä kuivaa. Pintakosteuden vaihdellessa voi etenkin savimaassa osa siemenistä jäädä pintaan tai matalaan avoimeen vakoon, samoin voi vaikuttaa maalajin tai maan tiiviyden vaihtelu. Myös runsaat esikasvin tähteet vaikeuttavat matalaa suorakylvöä. Huolellisesti kylvettäessä siemen kuitenkin menee pääosin sinne minne pitääkin.
Lannoite lähellä siementä estää itämistä. Lannoittamaton suorakylvetty rypsi taimettui Mietoisissa yhtä hyvin kuin muokattuun savimaahan kylvetty rypsi, sen sijaan lannoitteen kanssa suorakylvetyn siemenen taimettuminen jäi noin puoleen. Kun suorakylvössä otettiin käyttöön kaksinkertainen siemenmäärä, päästiin lähes tavanomaiseen taimitiheyteen. Kylvötiheyskokeen tulosten mukaan siemenmäärän kaksinkertaistaminen suorakylvössä oli myös taloudellisesti kannattavaa.
Jokioisissa kynnettyyn savimaahan tehtyä tavanomaista kylvöä verrattiin aikaisemmin, samaan aikaan ja myöhemmin tehtyyn suorakylvöön. Aikainen suorakylvö tehtiin lähes heti, kun se oli teknisesti mahdollista. Myöhäisin kylvö pyrittiin tekemään, kun maa mureni noin neljän sentin syvyyteen. Kevään säät vaikuttivat ratkaisevasti siihen, miten pitkäksi eri kylvöjen väli kasvoi.
Taimettuminen väheni suorakylvön siirtyessä myöhäisemmäksi, mutta kylvöjen jälkeisellä säällä oli suuri merkitys. Jos kylvön jälkeen satoi riittävästi, oli taimettuminen hyvää eikä lannoitteestakaan ollut yhtä suurta haittaa kuin kuivemmalla säällä. Taimettuneiden suorakylvettyjen rypsiyksilöiden kasvu oli normaalioloissa yhtä hyvää kuin tavanomaisesti kylvettyjen. Kylvöajan suuri merkitys tulevalle kasvulle ja säiden ajoittumiselle vaikeutti satojen vertailua kylvömenetelmien välillä. Suorakylvön sato oli samanakin vuonna selvästi isompi tai pienempi kuin jyrsinkylvön sato, kylvöajasta riippuen. Kun kylvöt tehtiin samaan aikaan, oli suorakylvetyn rypsin siemensato yleensä yhtä suuri tai parisataa kiloa hehtaarilta pienempi kuin muokattuun maahan kylvetyn rypsin sato.
Säiltään varsin erilaisten kesien perusteella suorakylvöllä on edellytykset kilpailukykyiseen rypsisatoon, jos taimettuminen saadaan riittävän hyväksi. Kokeissa tähän päästiin tarkan kylvön, hyvien taimettumisolojen ja kaksinkertaisen siemenmäärän avulla. Laatunsa puolesta suorakylvetyn rypsin sato pärjäsi yleensä hyvin tavanomaiselle kylvölle.
Suorakylvöä käyttävän tilan viljelykiertoon rypsi olisi tervetullut lisä. Rypsin viljaa vähäisempi kasvustotähde silppuuntuu pieneksi jo puinnissa ja hajoaa puinnin jälkeen melko nopeasti. Mahdollisesti maa kuivuu keväällä nopeammin, kun haihtumista ja maan lämpenemistä estävää kasvimassaa on vähemmän. Esikasvivaikutusta selvittävä tutkimus alkoi kesällä 2005.