Viljellyn kirjolohen rehutehoa voi parantaa valintajalostuksella

Authors

• Antti Kause MTT Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus,Eläinjalostus, 31600 Jokioinen
• Declan Tobin School of Biological Sciences, Department of Zoology, University of Aberdeen, Aberdeen, AB24 2TZ, UK
• Dominic Houlihan School of Biological Sciences, Department of Zoology, University of Aberdeen, Aberdeen, AB24 2TZ, UK
• Sam Martin School of Biological Sciences, Department of Zoology, University of Aberdeen, Aberdeen, AB24 2TZ, UK
• Esa A. Mäntysaari MTT Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus,Eläinjalostus, 31600 Jokioinen
• Ossi Ritola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos,Tervon kalantutkimus ja vesiviljely, 72210 Tervo
• Kari Ruohonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Turun riistan- ja kalantutkimus, 20520 Turku

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76013

Keywords:

eläinjalostus, kirjolohi, rehuteho, valinta.

Abstract

Kotieläinten rehutehon parantaminen vähentää ympäristöpäästöjä ja lisää taloudellista tuottavuutta. Viljeltyjen kalojen yksilöllistä rehutehon genetiikkaa ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimme kuinka suuria geneettisiä muutoksia kirjolohen rehutehossa (päiväkasvu/päivärehunkulutus) on saavutettavissa valintajalostuksen avulla. Tutkimme 1) voidaanko rehutehoa parantaa valitsemalla pelkästään nopeaa kasvua, ja 2) kuinka paljon rehuteho paranee jos valitaan samanaikaisesti nopeaa kasvua ja vähäistä rehunkulutusta. Lisäksi tutkimme 3) vaikuttaako rehunkoostumus kasvun ja rehunkulutuksen vaihteluun ja niiden väliseen suhteeseen ja siten saavutettaviin geneettisiin vasteisiin.
Heritabiliteettien ja korrelaatioiden laskemiseksi kasvu ja rehunkulutus mitattiin 2931 kalasta, joiden sukupuu oli tiedossa. Kaloja kasvatettiin kahdella rehulla, normaalirehulla (proteiinipitoisuus 40%, rasvapitoisuus 30%) ja korkeaproteiinisella rehulla (proteiinipitoisuus 50%, rasvapitoisuus 20%). Normaalirehu vastaa modernia käytössä olevaa rehua. Hypoteesina oli, että normaalirehulla nopeasti kasvavat kalat syövät paljon ja varastoivat paljon rasvaa. Korkeaproteiinisen rehun proteiinipitoisuus ylittää kalojen proteiinitarpeen. Tällöin kalat, joilla on heikko proteiininkäyttökyky kasvavat huonosti ja joutuvat varastoimaan ylimääräisen proteiinin rasvana. Näin korkeaproteiinisella rehulla nopea kasvu ei ole voimakkaasti yhteydessä rasvan varastoitumiseen eikä korkeaan rehunkulutukseen.
Rehunkulutuksen heritabiliteetti oli 0.11, joten rehunkulutuksessa on geneettistä vaihtelua, joka on hyödynnettävissä valinnan avulla. Päiväkasvun heritabiliteetti oli 0.41. Kuten oletettiin, normaalirehulla kasvu ja rehunkulutus olivat tiukasti geneettisesti korreloituneita (rA=0.91), joten on vaikeaa parantaa rehutehoa valitsemalla samanaikaisesti nopeaa kasvua ja vähäistä rehunkulutusta. Hypoteesin mukaisesti korkeaproteiinisella rehulla kasvun ja rehunkulutuksen välinen geneettinen korrelaatio oli matalampi (rA=0.53), joten rehutehokkuuden parantaminen on helpompaa.
Rehutehossa saavutettavat geneettiset muutokset ennustettiin valintaindeksi-teorian avulla. Molemmilla rehuilla pelkkä nopean kasvun valinta johtaa rehutehon paranemiseen. Korkeaproteiinisella rehulla nopean kasvun ja vähäisen rehunkulutuksen samanaikainen valinta parantaa rehutehoa 1.2 kertaa enemmän kuin pelkkä nopean kasvun valinta. Normaalirehulla vähäisen rehunkulutuksen valinta ei juurikaan paranna rehutehoa, koska kasvun ja rehunkulutuksen välinen geneettinen korrelaatio on niin voimakas.
Tulokset osoittavat, että viljellyn kirjolohen rehutehoa voi parantaa valintajalostuksella. Nykyisessä valintaohjelmassa tämä tehdään valitsemalla nopeaa kasvua, joka parantaa myös rehutehoa. Valinnalla saavutettavat kasvun, rehunkulutuksen ja rehutehon geneettiset muutokset riippuvat kuitenkin ravitsemusympäristöstä.