Lypsylehmien sorkkasairauksien perinnölliset tunnusluvut

Authors

• Minna Laakso Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
• Minna Kujala Helsingin yliopisto, Kliinisen eläinlääketieteen laitos, Saaren yksikkö, Pohjoinen pikatie 800, 04920 Saarentaus
• Matti Ojala Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76037

Keywords:

lypsykarja, sorkkaterveys, periytymisaste, sorkkahoito

Abstract

Sorkkasairaudet  heikentävät  lypsylehmien  hyvinvointia.  Vakavat  sorkkaviat  johtavat  usein  lehmän ennenaikaiseen poistamiseen ja aiheuttavat taloudellisia tappioita lypsykarjatiloilla.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää eri sorkkasairauksien periytymisasteen arvioita sekä tutkia muita sorkkasairauksiin vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimusaineistona  käytettiin  Terveet  SorkatTM ­-ohjelman  havaintoja  lypsylehmien  sorkkatervey­destä. Terveet Sorkat ­ohjelma on Suomen Sorkkahoitajien Yhdistyksen, Suomen Rehun ja Vetman Oy:n valtakunnallinen ohjelma. Aineistossa on arvioitu joko-­tai-­ eli 0/1 ­-asteikolla seuraavat sorkka­sairaudet: vertymiä anturassa, krooninen sorkkakuume, valkoviivan repeämä, anturahaavauma, sork­kavälin ihotulehdus, kantasyöpymä, sorkka­alueen ihotulehdus, sorkkakiertymä ja muu sorkkasairaus. Muihin sorkkasairauksiin luokitellaan esimerkiksi vierasesineet, sorkkaluun murtumat ja muut viat, joille ei ole erillistä koodia. Sairaudet olivat 43 sorkkahoitajan arvioimia.
Lopullisessa aineistossa oli 74 410 havaintoa 41 087 lypsylehmältä ja hieholta. Lopullisen aineiston eläimet olivat 1 462 tilalta. Roduittain aineisto jakaantui seuraavasti: ayrshire 29 159, holstein­friisiläinen 11 637 ja suomenkarja 291 yksilöä. Aineiston eläimet olivat syntyneet vuosina 1987–2004. Aineiston eläimet olivat 2 381 sonnin jälkeläisiä.
Aineiston esikäsittelyyn, alustaviin tilastollisiin analyyseihin ja kiinteiden tekijöiden merkitsevyy­den testaamiseen F -­testillä käytettiin WSYS­-ohjelmistoa. Lisäksi kiinteiden tekijöiden tilastollista merkitsevyyttä testattiin logit­mallilla SAS­-ohjelmistolla. Sorkkasairauksien periytymisasteiden arvi­ointiin tarvittavat varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML) -­menetelmällä käyttäen VCE4­-ohjelmistoa.
Eläimistä 54,2 prosenttia oli terveitä eli yksi tai useampi sorkkasairaus oli 45,8 prosentilla eläimistä. Vertymiä anturassa oli 28,2, kroonista sorkkakuumetta 1,7, valkoviivan repeämää 10,6, anturahaa­vaumaa 3,5, sorkkavälin ihotulehdusta 0,9, kantasyöpymää 8,1, sorkka-­alueen ihotulehdusta 0,2, sork­kakiertymää 9,2 ja muita sorkkasairauksia 0,8 prosentilla havainnoista.
Suomenkarjan sorkkaterveys  oli  muita rotuja parempi,  mutta suomenkarjan eläimiä oli tutkimuk­sessa vain vähän. Ayrshire­ -rotuisten eläinten sorkkaterveys oli sorkkakiertymää lukuun ottamatta hol­stein-­friisiläis ­-rotuisia eläimiä parempi. Navettatyyppi oli tilastollisesti erittäin merkitsevä selittäjä jokaisen sorkkasairauden kohdalla. Erot navettatyyppien välillä olivat selkeitä ja kaikkia sorkkasaira­uksia esiintyi vähiten parsinavetoissa.
Kova, kuivittamaton makuualusta lisäsi sorkkasairausriskiä. Poikimakerran ja vuodenajan vaikutus oli erilainen eri sorkkasairauksiin. Sorkkasairauksia esiintyi yleisesti ottaen enemmän alkulypsykau­della (60–180 päivää poikimisesta) ja korkeatuottoisimmilla eläimillä, mutta näin ei ollut kaikkien sorkkasairauksien kohdalla.
Kaikille sorkkasairauksille saadut periytymisasteiden arviot olivat alhaisia. Alhaisin periytymisas­teen arvio saatiin kantasyöpymälle (0,02), joka on tartunnallinen sorkkasairaus ja korkein periyty­misasteen arvio saatiin sorkkasairauksille yhtenä ominaisuutena (0,06–0,07).
Tutkimuksen  perusteella  perimän  osuus  0/1­ -asteikolla  arvioituihin  sorkkasairauksiin  ei  ole  kovin suuri. Sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota navetan olosuhteisiin, säännölliseen sorkkahoitoon ja oikeaan ruokintaan.