Nurmisäilörehun D-arvon ja väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus hereford-sonnien loppukasvatuksessa a)Tuotantotulokset sekä ruhon ja lihan laatu

Authors

  • Merja Manninen MTT, 31600 Jokioinen
  • Arja Nykänen MTT, 51900 Juva
  • Lauri Jauhiainen MTT, 31600 Jokioinen
  • Päivi Volanto Rehuraisio Oy

Keywords:

säilörehu, lihan laatu, naudanlihantuotanto, ruokinta, sonni

Abstract

Nautojen ruokinnassa sulavan orgaanisen aineen määrä rehun kuiva-aineessa eli D-arvo on Suomessa tärkein karkearehun ravitsemuksellista laatua kuvaava tekijä. Tämä tutkimus selvitti nurmisäilörehun D-arvon ja väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutukset hereford (hf)-sonnien kasvuun, rehunmuuntosuhteeseen, ruhojen luokittumiseen, lihan aistinvaraiseen laatuun ja arvopalojen saantoonvieroituksen jälkeisessä kasvatuksessa.
Kokeeseen otettiin 32 hf-sonnia, jotka kokeen alkaessa painoivat keskimäärin 288 kg. Koe tehtiin MTT:n emolehmänavetalla, jossa eläimet olivat neljän eläimen karsinoissa. Koemalli oli 2*2 faktoriaalinen, faktoreina säilörehun D-arvo (A; 75 % vs. B; 70 %) ja väkirehun valkuaispitoisuus (M; 17 % vs. H; 21 %). Säilörehu niitettiin niittomurskaimella ja korjattiin tarkkuussilppurilla laakasiiloon. Väkirehuna oli ohran ja valkuaispuolitiivisteen seos. Sonnit saivat väkirehua ensimmäiset 56 pv 2,0, seuraavat 57 pv 3,0 ja loppukasvatuksen ajan 4,0 kg KA/pv. Eläimet saivat kivennäistä, mutta eivät vitamiinia. Dieetin sulavuus määritettiin kahdesti kokeen aikana. Sonnit teurastettiin Lihakunnan Kuopion teurastamossa ja lihan aistinvarainen arviointi tehtiin LTK:ssa.
A:n KA-pitoisuus oli keskimäärin 251 g/kg ja D-arvo 75,0 %. KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 162 g, OIV:sta 91 g ja ND-kuitua 418 g. Vastaavat luvut B:lle olivat 307 g/kg, 69,9 %, 151 g, 86 g ja 483 g. Säilörehujen apilapitoisuus oli 25-30 % KA:sta. Ohran valkuaispitoisuus oli keskimäärin 143 g/kg KA ja energiapitoisuus 1,12 RY, puolitiivisteelle vastaavat arvot olivat 289 g/kg KA ja 1,02 RY. Säilörehun syönti oli yhdenmukainen kaikilla käsittelyillä ja jaksoilla. Koko kokeelle laskettuna väkirehu-% oli keskimäärin 34. Kaikki ruokinnat täyttivät luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset väkirehu-karkearehu-suhteesta. Sonnien tavoite-elopaino ennen teurastusta oli 600 kg. Viidellä sonnilla mainittu tavoite jäi saavuttamatta. Tavoiteteuraspaino 330 kg saavutettiin ainoastaan AH-käsittelyllä. Teuraspaino oli keskimäärin 325 kg. Säilörehun korjuuaste ja sitä kautta rehun sulavuus vaikutti merkitsevästi kokeen kestoon ollen A:lla keskimäärin 17 pv lyhyempi kuin B:llä. A-sonnit kasvoivat B-sonneja paremmin (1795 vs. 1609 g/pv). Teuras-%, ruhon lihakkuus ja rasvaluokka olivat keskimäärin 53,7, 6,5 ja 3,6. Dieetin OA:n ja NDF:n sulavuus oli A-sonneilla merkitsevästi parempi kuin B-sonneilla, mikä selittää parhaiten A-sonnien parempaa kasvutulosta. Ruokintojen vaikutus lihan aistinvaraiseen laatuun oli vähäinen. Kaikkien ruhojen tervaliha-% oli 0. Käsittelyiden vaikutus arvopalojen ja talin leikkuusaantoon oli marginaalinen.
Kaikkien sonnien kasvu oli erinomaista. Hyvän säilörehun merkitys lihanaudan tehokkaassa kasvatuksessa korostui ja D-arvon nousu 70 %:sta viidellä %-yksiköllä paransi sonnien kasvua vielä huomattavasti. Väkirehun valkuaispitoisuus ei tässä kokeessa vaikuttanut tuotantotuloksiin eikä ruhojen rasvaluokkiin. Kokeen tulokset ovat sovellettavissa myös luomulihantuotantoon.

Downloads

Download data is not yet available.
Section
Artikkelit

Published

2006-01-31