Luomukasvustosta valmistettu vehnä-rehuvirnasäilörehu teuraaksi kasva-tettavien hereford-hiehojen vieroituksen jälkeisessä ruokinnassa
Keywords:
hieho, luonnonmukainen tuotanto, naudanlihantuotanto, rehuvirna, ruokintaAbstract
Virnoja viljellään seoksena viljojen kanssa, koska virna vähentää kasvuston typpilannoitustarvetta ja lisää säilörehun valkuaispitoisuutta. Rehu- ja ruisvirnan viljely on yleistä luonnonmukaisessa tuotan-nossa ja sen käyttö on lisääntynyt luonnonmukaisen tuotannon lisääntyessä. Tämä tutkimus selvitti luonnonmukaisesti viljellyn vehnä-rehuvirnakokoviljasäilörehun (VVSR) tuotantovaikutuksen joko sellaisenaan tai luomukauralla täydennettynä hereford (hf)-hiehojen kasvuun sekä ruhon ja lihan laa-tuun. Vertailurehuna oli heinäksi tehdyn, apilapitoisen luomunurmen odelmasta valmistettu nurmisäi-lörehu (NSR).
Kokeeseen otettiin 20 hf-lehmävasikkaa, jotka kokeen alkaessa painoivat keskimäärin 252 kg. Koe tehtiin Kiteen oppimiskeskuksen navetassa. VVSR-kasvusto niitettiin niittomurskaimella ja pyö-röpaalattiin/muovitettiin. NSR-kasvusto niitettiin niittomurskaimella, paalattiin silppuavalla pyöröpaa-laimella ja muovitettiin. Säilöntään käytettiin AIV 2 Plus–liuosta. Väkirehuna oli luomukaura. Hie-hoille annettiin kivennäis- ja vitamiinitäydennys. Hiehot saivat vapaasti säilörehua ja puolet kumman-kin karkearehun eläimistä kauraa 2,0 kg KA/pv 310 elopainokiloon asti ja sen jälkeen 1,0 kg KA/pv teurastukseen. Teuraspainotavoite oli 180 kg. Hiehot teurastettiin Kiteen opetusteurastamossa.
VVSR:n kuiva-ainesato oli 4100 kg/ha. Rehuvirnan osuus kasvustossa oli ennen korjuuta ote-tuissa näytteissä 35 % ja vehnän 31 % KA:sta. Peltovalvattia esiintyi paikoin runsaasti. NSR:n kuiva-ainesato oli 2530 kg/ha. Rehun Ca-pitoisuuden perusteella rehun apilapitoisuus oli noin 50 %. VVSR:n KA-pitoisuus oli keskimäärin 356 g/kg ja D-arvo 59,9 %. KA-kilo sisälsi 0,81 RY, 152 g raakavalkuaista ja 79 g OIV. NSR:n vastaavat arvot olivat 387 g/kg, 66,9 %, 0,92 RY, 143 g ja 81 g. Rehut säilyivät paaleissa hyvin. Väkirehu vähensi hiehojen karkearehun syöntiä huomattavasti. Koko-naiskuiva-aineen syönti oli keskimäärin 5,8 kg. Energian saanti muodostui väkirehulisällä suurem-maksi kuin pelkällä karkearehuruokinnalla (5,3 vs. 4,7 RY). Väkirehulisä lyhensi hiehojen kasvatus-kautta kuudella viikolla. Tavoiteteuraspaino saavutettiin lukuun ottamatta ilman väkirehulisää olleita VVSR-hiehoja. NSR-hiehojen kasvu oli keskimäärin 112 g/pv parempaa kuin VVSR-hiehojen. Väki-rehu tehosti hiehojen kasvua 224 g/pv ilman väkirehua olleisiin hiehoihin verrattuna. NSR-hiehot ras-voittuivat VVSR-hiehoja runsaammin. Väkirehulisä paransi VVSR-hiehojen lihan mureutta, mutta NSR-ruokinnalla vaikutus oli lievästi päinvastainen. Ruhojen tervaliha-% oli 0.
VVSR osoittautui kokeessa nurmisäilörehua heikommaksi karkearehuksi. Suurin syy tähän lie-nee ollut VVSR:n huono sulavuus. Hiehojen kasvu VVSR:lla ilman väkirehua jäi heikoksi ollen kes-kimäärin vain 515 g/pv. Väkirehu tehosti hiehojen kasvua huomattavasti. Ruokintojen vaikutus lihan syöntilaatuun oli marginaalinen. Virnan siemenmäärän lisääminen kylvöseokseen tai muu korjuuaika olisi mahdollisesti parantanut rehun sulavuutta.
