Lypsylehmien fosforiruokinnan tarkentaminen

Authors

  • Samu Palander Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö, Ilmajoentie 525, 60800 Ilmajoki
  • Susanna Tauriainen Opetushallitus, PL 380, 00531 Helsinki
  • Pekka Huhtanen MTT Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
  • Kirsi Suhonen Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö, Ilmajoentie 525, 60800 Ilmajoki
  • Eero Mäkäräinen Rehumelica Oy, Frilundintie 2, 65170 Vaasa

Keywords:

lypsylehmä, fosfori, kivennäisrehut

Abstract

Lypsylehmien ruokinnassa on perinteisesti aina ollut fosforitäydennys. Suomalaiset lypsylehmien
kivennäistarvenormit perustuivat aiemmin englantilaisiin 1960-luvulla laadittuihin normeihin, ja niissä
fosforiruokinnan taso oli 4,5 g rehun kuiva-ainekiloa kohden. Kuitenkin viimeaikaisissa amerikkalaisissa
tutkimuksissa on päädytty suosittelemaan 3,5 g fosforia rehun kuiva-ainekiloa kohti. Mitä ilmeisimmin meilläkin
on varaa vähentää fosforiruokintaa ja näin ollen vähentää myös ympäristöön, pellolle päätyvää fosforin määrää.
Selvitysten mukaan tilaolosuhteissa lypsylehmien kalsiumin, fosforin, magnesiumin ja kaliumin saanti
ylittää huomattavasti vanhojenkin ruokintanormien tason. Tämä tutkimus aloitettiin vuonna 2003. Suomalaisia
fosforiruokintasuosituksia muutettiin vuonna 2004. Muutosperusteena olivat kuitenkin ulkomaiset tutkimukset ja
normit, eikä kotimaisia fosforiruokintatuloksia ole ollut käytettävissä. Periaatteessa nykyiset normit täyttävä
fosforin saanti toteutuu tyypillisestä säilörehua, viljaa ja rypsirouhetta sisältävästä ruokinnasta. Tämän
tutkimuksen tavoitteena on pitkäaikaiskokeella tutkia fosforittoman kivennäisrehun käytön vaikutuksia
lypsylehmien maidontuotantoon, terveyteen, hedelmällisyyteen ja lannassa erittyvän fosforin määrään.
Tutkimuksessa on tarkoitus kerätä tietoja kaikilta kokeeseen tulevilta lehmiltä kolmen lypsykauden ajan.
Tutkimus on tällä perusteella nyt hieman yli puolessa välissä, ja ensimmäiset välitulokset ovat käytettävissä.
Koe-eläiminä ovat Ilmajoen koulutilan lypsylehmät, jotka on jaettu kahdelle ruokintakäsittelylle:
(1)fosforiton kivennäinen lypsäville lehmille ja ummessaoleville sekä sisä- että laidunruokintakaudella ja
(2)tavanomainen, aikaisemmat suositukset täyttävä kivennäisruokinta. Muu rehustus on samanlainen kaikille.
Kokeessa määritetään karjantarkkailun mukaiset tuotos-, tiinehtymis- ja terveystiedot. Lisäksi lehmiltä otetaan
verinäytteet (kaulalaskimosta) ennen koetta, 2-3 kk ja 7-8 kk poikimisesta ja ainakin kerran kokeen aikana
sontanäytteet. Veriplasmasta analysoidaan fosfori-, kalsium ja magnesiumpitoisuudet ja sonnasta
fosforipitoisuus. Lisäksi kerätään ja analysoidaan rehunäytteitä kokonaisfosforin saannin arvioimiseksi.
Keskimäärin ryhmän 1 lehmät lypsivät ensimmäisellä tuotantokaudella (305 päivän tuotos) 6800 kg ja
ryhmän 2 lehmät 6250 kg. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Toiselta tuotantokaudelta lähes
kaikilta lehmiltä oli käytettävissä 150 päivän tuotokset, eikä näissäkään havaittu merkitsevää eroa. Siemennyksiä
tiinehtymistä kohti on tarvittu ryhmissä 1 ja 2 keskimäärin 2,9 ja 2,4; poikimavälit olivat vastaavasti 398 d ja 381
d. Erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Korkean tuotannon vaiheessa fosforipitoisuus veressä näytti olevan
ryhmällä 1 hieman matalampi kuin ryhmällä 2 (1,554 mmol/l vs. 1,708 mmol/l) (P<0,1), mutta matalan
tuotannon vaiheessa eroa ei ollut (1,616 mmol/l vs. 1,665 mmol/l). Veren kalsiumpitoissuuksissa ei ollut eroa
ryhmien välillä (2,525 mmol/l vs. 2,538 mmol/l korkean ja 2,575 mmol/l vs. 2,580 mmol/l matalan tuotannon
vaiheessa). Veren magnesiumpitoisuudessa oli pieni, mutta merkitsevä, toistaiseksi selittämätön ero ryhmien
välillä (korkean tuotannon vaiheessa 1,177 mmol/l vs. 1,087 mmol/l; P<0,05 ja matalan tuotannon vaiheessa
1,146 mmol/l vs. 1,054 mmol/l; P<0,1).

Downloads

Download data is not yet available.
Section
Artikkelit

Published

2006-01-31