Luomunurmen sadon ja apilapitoisuuden spatiaalinen vaihtelu
Keywords:
puna-apila, seosnurmi, sato, apilapitoisuus, spatiaalinen vaihteluAbstract
Luonnonmukaisessa tuotannossa monivuotiset nurmet ovat tyypillisesti apila-heinä-seosnurmia. Puna-apilapitoisten
nurmien viljely on yleistynyt myös tavanomaisessa tuotannossa. Nurmien sadon määrä
ja varsinkin apilapitoisuus vaihtelee pellon sisällä suuresti, mutta vaihtelun suuruudesta ja nopeudesta
ei tiedetä vielä paljonkaan. Tätä vaihtelua haluttiin selvittää ja samalla haluttiin ottaa käyttöön ns.
spatiaalitekniikka tilastollisena tutkimusmenetelmänä.
Tutkimus toteutettiin Juvalla ja Sotkamossa noin kahden hehtaarin kokoisella peltolohkolla.
Juvan pelto on ollut luomuviljelyssä 20 vuotta ja Sotkamon pelto siirtyi luonnonmukaiseen tuotantoon
kokeen alkaessa vuonna 2003. Puna-apila-timotei-ruokonata nurmet perustettiin ohra suojaviljaan ja
lannoitettiin naudan lietelannalla. Peltolohkoille sijoitettiin 100 (Sotkamo) tai 105 (Juva) 15m2 ruutua,
joista korjattiin kaksi nurmisatoa vuodessa 2004-2005. Sadoista määritettiin kuiva-ainesadot ja niiden
apilapitoisuudet. Näiden ominaisuuksien spatiaalinen eli pinnanmyötäinen vaihtelu pellolla tutkittiin
käyttäen mallipohjaista spatiaalista interpolointia (kriging). Ennen interpolointia spatiaalinen
riippuvuus mallitettiin variogrammin avulla tilastollisten ohjelmien avulla.
Peltojen sisäinen sadon määrän vaihtelu oli erittäin suurta molemmilla pelloilla. Juvalla
vaihteluväli oli 1 800- 4 000 kg ha-1 niittoa kohti ja Sotkamossa 2 000 – 6 000 kg ha-1. Juvalla oli
havaittavissa satjen laskua toisena nurmivuonna, mitä ei Sotkamon pellolla vielä tapahtunut.Nurmisatojen
spatiaalinen riippuvuus eli saadut variogrammit olivat hyvin samanlaisia molempina nurmivuosina.
Nurmisatojen spatiaalinen riippuvuus kesti noin 50 metriin saakka. Huomattavaa oli, että
spatiaalinen riippuvuus heikentyi aika pieneksi jo, kun etäisyys kasvoi 20-30 metriin, jolloin sopiva
näytteenottoväli sadon määrittämiseksi olisi 30-50 metriä.
Nurmien apilapitoisuudet vaihtelivat 0-100% kuiva-aineesta molemmilla koepaikoilla ja
molemmissa niitoissa vuonna 2004. Keskimääräinen apilapitoisuus oli Juvalla 45-65%. Spatiaalinen
riippuvuus katoaa kentillä 30-50 metrissä eli jos apilapitoisuutta haluaa määrittää omalta pelloltaan,
täytyy näytteitä ottaa satoakin tiheämmin eli jopa alle 20 metrin välein.
Paikkatiedon huomioiminen auttaa ymmärtämään pellolla esiintyvää vaihtelua. Olennaista on
tunnistaa ne tekijät, jotka aiheuttavat vaihtelun. Potentiaalisia vaihtelun aiheuttajia ovat maaperätekijät
ja sääolosuhteet. Nyt saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että pelkät sääolosuhteet ja niiden
yhdysvaikutukset pellolla esiintyvien muiden tekijöiden kanssa eivät selitä kuin pienen osan pellolla
esiintyvästä vaihteluista. Tutkimuksen tieto auttaa valitsemaan mm. näytteenottokohdat pellolta, kun
nurmen apilapitoisuutta tai sadon määrää halutaan arvioida pellolta otettavilla näytteillä.
