Näkökulmia tautien ja tuholaisten priorisointiin

Authors

• Jaakko Heikkilä MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76815

Keywords:

bioturvallisuus, priorisointi, kirjallisuuskatsaus

Abstract

Yhteiskunnan käytössä olevat resurssit ovat niukat: valtiolla ei ole esimerkiksi varaa tuottaa täydellistä
bioturvallisuutta. Tästä syystä resurssien käyttöä tulee kohdentaa ja priorisoida. Kohdentamista ja
priorisointia tapahtuu koko ajan kaikilla hallinnonaloilla: koska rahat eivät riitä kaikkeen, jollakin
tietyillä perusteilla valitaan mihin resurssit kohdistetaan. Priorisointi voi perustua kustannushyötylaskelmiin
ja riskinarviointiin, mutta useammin kuitenkin eri tahojen näkemyksiin siitä, mikä on tärkeää.
Erilaisten ympäristöriskien rankkaaminen on lisääntynyt viime vuosina. Myös bioturvallisuuteen
liittyen näyttäisi olevan poliittista tilausta priorisoinnille. Esimerkiksi Euroopan Unionissa on pyrkimys
eläintautipolitiikan yhteydessä eläintautien ja niiden hallintakeinojen priorisointiin niiden terveydellisten
ja taloudellisten vaikutusten perusteella. Ongelma tällaisten mallien puuttuessa on se, että
resurssien allokointi voi olla tehotonta. Koska jonkinlaista resurssien jakamista tehdään joka tapauksessa,
jos se ei perustu riskinarviointiin, se perustuu johonkin muuhun. Esimerkiksi Australiassa liian
moni laji on julistettu rikkakasviksi verrattuna niiden hallintaan tai hävittämiseen käytettävissä oleviin
resursseihin. Alueet ovat keskittyneet eri lajeihin eri syistä, mukaan lukien pitkä torjuntahistoria, suuri
näkyvyys, poliittinen paine, oletetut vaikutukset, torjuntatoimenpiteisiin saatu apu, lajiin liittyvä tietotaito
sekä maataloudellinen paine (Virtue 2007). Taloustieteeseen perustuva priorisointi ei juuri ole
vaikuttanut valintoihin. Myöskään eläintautien tapauksessa riski ei selitä kaikkia hallintaratkaisuja
(Rosengren ja Heikkilä 2009).
Akateemisessa kirjallisuudessa on useita malleja ja kehikkoja, joita on kehitetty tautien ja tuholaisten
priorisointiin. Näiden mallien avulla on mahdollista rankata biologisia vaaroja niiden aiheuttaman
riskin mukaan. Tässä tutkimuksessa käydään läpi näitä malleja ja niiden ominaisuuksia. Tutkimus
käsittää kaikki bioturvallisuuden osa-alueet (ihmistaudit, eläintaudit, kasvintuhoojat ja –taudit sekä
vieraslajit) ja tehty kirjallisuuskatsaus kattaa yli 70 priorisointitutkimusta. Maantieteellisesti näistä
suurin osa sijoittui Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan sekä Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Suurin
osa tutkimuksista käsittelee ympäristön terveyttä, jonka jälkeen tulivat ihmisten terveys, kasvinterveys
ja eläinten terveys. Suurin osa tutkimuksista on julkaistu viimeisen viiden vuoden aikana.
Kirjallisuuskatsauksen keinoin selvitetään mihin tekijöihin priorisointimalleissa tulee kiinnittää
huomioita. Tässä artikkelissa keskitytään seuraaviin: kysymysten lukumäärä, huomioon otetut tekijät,
pisteskaalat, painotus, sekä kokonaispisteiden muodostus. Vaikka mallien tulokset ovat yleensä aikaan
ja paikkaan sidottuja, itse malleista voimme oppia paljon. Priorisointimallin avulla on mahdollista
käyttää ekologista ja taloudellista tutkimustietoa tukemaan biologisiin vaaroihin liittyvää päätöksentekoa.