Laidunnuksen vaikutus herefordsonnien käyttäytymiseen

Authors

• Leena Tuomisto Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Kuopion yliopisto
• Paula Martiskainen Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Leena Ahola Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Arto Huuskonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76935

Keywords:

naudanlihantuotanto, tuotantoympäristö, sonnit, pihatto, laiduntaminen, käyttäytyminen, hyvinvointi

Abstract

Suomessa sonnien laiduntaminen on harvinaista. Syynä ovat esimerkiksi sonnien aktiivinen ja aggressiivisuuteenkin
taipuvainen luonne sekä käsitys sonneista rauhattomina ja heikkoina laiduntajina. Vertailimme
sonnien käyttäytymistä laitumella ja eristämättömässä pihatossa.
Tutkimuksessa käytettiin 29 herefordrotuista
sonnia, jotka olivat koetta edeltävän talven eristämättömässä
pihatossa. Laidunkauden alussa sonnit olivat noin 14 kk ikäisiä. Kolme viiden sonnin
ryhmää siirrettiin kolmelle laidunlohkolle (640–720 m²/eläin). Yksi neljän ja kaksi viiden sonnin ryhmää
jätettiin eristämättömään pihattoon kolmeen osakuivikepohjaiseen ryhmäkarsinaan (6,4–8,0
m²/eläin). Laidun kasvoi timoteinurmea. Pihatossa sonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua. Sekä pihattoettä
laidunsonnit saivat ohraa 5 kg/eläin/vrk ja kivennäistä 150 g/eläin/vrk. Pihatossa oli syömistilaa
70–90 cm eläintä kohden ja laitumella väkirehukaukalolla 50 cm eläintä kohden. Sonnien käyttäytymistä
havainnoitiin hetkellisellä seurannalla kuuden minuutin otantavälillä kesä- ja
heinäkuussa,
kumpanakin kuukautena yhden vuorokauden ajan. Sonnien asento ja käyttäytymistoiminto kirjattiin
ylös. Lisäksi jokainen havaintopiste luokiteltiin sen mukaan, kuinka monta eläintä ryhmän sisällä käyttäytyi
samalla tavalla. Sonnien ajankäyttö testattiin lineaarisella sekamallilla ja syömisja
makuukäyttäytymisen
synkronisuus eli samanaikaisuus x²-testillä.
Sonnien ajankäyttö oli hyvin samanlaista laitumella ja pihatossa. Laidunsonnit kuluttivat syömiseen
enemmän aikaa kuin pihattosonnit. Pihattosonnit puolestaan märehtivät enemmän kuin laidunsonnit.
Nämä erot olivat seurausta pihattoja
laidunsonnien erilaisista ruokinnoista (säilörehu vs. laidunruoho).
Sosiaaliseen käyttäytymiseen, turkin hoitoon, tutkiskeluun, rakenteiden manipuloimiseen
suulla, joutilaana seisomiseen sekä lepoon käytetyissä ajoissa ei ollut eroja koeryhmien välillä tai erot
olivat pieniä. Sonnit liikkuivat laitumella enemmän kuin pihatossa. Stereotyyppistä kielenpyöritystä ei
havaittu kummassakaan kasvatusympäristössä, eikä puskemisen määrässä ollut eroa kasvatusympäristöjen
välillä. Sonnien makuuja
syömiskäyttäytyminen oli kuitenkin synkronisempaa laitumella kuin
pihatossa, mikä johtui todennäköisesti laitumella olleesta suuremmasta syömisja
makuutilasta. Tämä
saattoi vaikuttaa edullisesti laidunsonnien hyvinvointiin, koska synkroninen käyttäytyminen on osa
naudan lajityypillistä käyttäytymistä. Tässä vertailussa molemmat kasvatusympäristöt, laidun ja tilava
pihatto, osoittautuivat hyväksyttäviksi sonnien hyvinvoinnin kannalta, koska vakavista hyvinvointiongelmista
kertovia käyttäytymismuutoksia ei havaittu kummassakaan ympäristössä.