Helposti puhdistettava lattia - hoitajien ja eläinten turvallisuustekijä

Authors

• Maarit Puumala Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Vakolantie 55, 03400 Vihti
• Pekka Jauhiainen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Vakolantie 55, 03400 Vihti
• Riitta Mahlberg Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT,Uudet materiaalit, Pl 1000, 02044 VTT
• Liisa Salparanta Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT,Uudet materiaalit, Pl 1000, 02044 VTT
• Hanna-Riitta Kymäläinen Helsingin yliopisto, Agroteknologian laitos, Pl 28 (Koetilantie 3), 00014 Helsingin yliopisto
• Jenni Määttä Helsingin yliopisto, Agroteknologian laitos, Pl 28 (Koetilantie 3), 00014 Helsingin yliopisto
• Risto Kuisma Helsingin yliopisto, Agroteknologian laitos, Pl 28 (Koetilantie 3), 00014 Helsingin yliopisto
• Anna-Maija Sjöberg Helsingin yliopisto, Agroteknologian laitos, Pl 28 (Koetilantie 3), 00014 Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76968

Keywords:

eläinsuojat, lattia, pintaominaisuudet, topografia, kiilto, väri

Abstract

Tuotantotilojen likaiset ja kosteat lattiat aiheuttavat liukastumisriskin niin eläimille kuin niiden hoitajille. Paitsi lattioiden oikealla muotoilulla, voidaan niiden kuivana sekä puhtaana pysymiseen vaikuttaa materiaalivalintojen avulla. Betoni on yleisin tuotantotiloissa käytetty lattia-, ja päällystemateriaali. Betoni on huokoinen materiaali. Huokoisuudesta johtuen tuotantotilojen epäpuhtaudet ja lika-aines imeytyvät helposti betoniin.
Uusien ja perinteisten navetan pintamateriaalien puhdistuvuutta ja ominaisuuksia on tutkittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa kolmevuotisessa tutkimushankkeessa ”Helposti puhdistettavat pinnat maatilarakentamisessa”. Hankkeessa keskityttiin olemassa olevien pinnoitteiden lian hylkivyyteen ja kulutuskestoon vaikuttavien tekijöiden kartoittamiseen ja pinnoitettujen tuotteiden käyttöiän arvioimiseen. Pintamateriaalien ominaisuuksia on tutkimuksen aiemmissa vaiheissa selvitetty laboratoriokokein. Koska materiaalien soveltuvuutta kotieläintiloihin ei voida selvittää pelkästään laboratoriossa, tuloksia on varmennettu käytännön kokeella.
Kenttäkoe perustettiin osin uuteen ja osin peruskorjattuun pihattoon vuoden 2006 lopulla. Tutkittavana oli verrokkina toimineen teräshierretyn betonin rinnalle perinteisistä navetan pintamateriaaleista polyesteribetoni, tiivis asfaltti ja karhennetut epoksi-, polyuretaani- ja akryylipinnoitteet sekä tässä ympäristössä uudenlaiset materiaalit silaani-impregnointi ja öljypohjainen pinnoite sekä sellaisenaan että kumirouheella täytettynä. Halutut materiaalien pintaominaisuudet mitattiin ennen kokeen alkua, 3 kk, 6 kk ja 9 kk kokeen alusta sekä viimeisen kerran kenttäkokeen päätyttyä marraskuussa 2007. Kentällä mitattuja pintaominaisuuksia olivat pinnan topografia, pinnan väri ja kiiltoa. Lisäksi kokeen alussa, 6 kk:n ikäisinä ja kokeen päätyttyä koekappaleet punnittiin laboratoriossa ja niistä määritettiin pinnan hylkivyys ja puhdistettavuus.
Seurantajakson aikana lattialle sijoitettujen materiaalien pinnan korkeushuiput ja syvimmät kolot tasaantuivat. Ruokintapöydän materiaalien syvimmät kolot tasaantuivat, mutta huippujen tasaantumista ei ollut havaittavissa. Vastaavasti lattiapintanäytteiden kiilto keskimäärin hieman kasvoi tai pysyi lähes muuttumattomana, kun ruokintapöydän pintanäytteiden kiilto useimmissa tapauksissa aleni. Kaikki lattian koepalat pinttyivät ja tummuivat tasaisesti kenttäkokeen edetessä, mutta huokoiset teräshierretty ja silaani-impregnoitu betoni erottuivat muovipinnoitteista huonomman kosteuden hylkivyyden perusteella. Muista pintamateriaaleista poiketen, toinen öljypohjaisista lattiapinnoitteista kului koejakson aikana osin puhki.