Kolmivuotinen seurantakoe tukee lypsylehmien lisäfosforista luopumista

Authors

• Samu Palander Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö, Ilmajoentie 525, 60800 Ilmajoki
• Susanna Tauriainen Opetushallitus, PL 380, 00531 Helsinki
• Pekka Huhtanen MTT Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
• Kirsi Suhonen Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö, Ilmajoentie 525, 60800 Ilmajoki
• Eero Mäkäräinen Rehumelica, Kesäkuja 2 A, 02200 Espoo

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76976

Keywords:

lypsylehmä, fosfori, ruokintasusoitukset, maidontuotanto, terveys

Abstract

Vuonna 2003 aloitettiin kolmivuotinen seurantatutkimus lypsylehmien matalamman fosforiruokintatason
vaikutuksista. Suomalaisia lypsylehmien fosforiruokintasuosituksia muutettiin vuonna 2004.
Muutosperusteena olivat kuitenkin ulkomaiset tutkimukset ja normit, eikä kotimaisia
fosforiruokintatuloksia ole ollut käytettävissä. Lypsylehmien ruokinnassa on perinteisesti aina ollut
fosforitäydennys. Periaatteessa nykyiset normit täyttävä fosforin saanti toteutuu kuitenkin tyypillisestä
säilörehua, viljaa ja rypsirouhetta sisältävästä ruokinnasta. Selvitysten mukaan tilaolosuhteissa
lypsylehmien kalsiumin, fosforin, magnesiumin ja kaliumin saanti ylittää huomattavasti vanhojenkin
ruokintanormien tason. Voidaan olettaa meilläkin olevan varaa vähentää fosforiruokintaa ja näin ollen
vähentää myös ympäristöön päätyvää fosforin määrää, etenkin kun on viitteitä siitä, että kivennäisrehun
mukana annettu lisäfosfori on lannasta erityisen huuhtoutumisherkkää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli
pitkäaikaiskokeella tutkia fosforittoman kivennäisrehun käytön vaikutuksia lypsylehmien
maidontuotantoon, terveyteen, hedelmällisyyteen ja lannassa erittyvän fosforin määrään. Koe-eläiminä
olivat Ilmajoen koulutilan lypsylehmät, ja kokeessa pyrittiin keräämään tietoja kaikilta kokeeseen tulevilta
lehmiltä kolmen lypsykauden ajan. Eläimet oli jaettu kahdelle ruokintakäsittelylle: (1)fosforiton
kivennäinen lypsäville lehmille ja ummessaoleville sekä sisä- että laidunruokintakaudella ja
(2)tavanomainen, aikaisemmat suositukset täyttävä kivennäisruokinta. Muu rehustus oli samanlainen
kaikille ja käsitti vapaan säilörehun (/laidunnnurmen) saannin ja vilja-rypsirouheseoksen
tasaväkirehuruokinnan periaatteella. Kokeessa määritettiin karjantarkkailun mukaiset tuotos-, tiinehtymisja
terveystiedot. Lisäksi lehmiltä otettiin verinäytteet (kaulalaskimosta) ennen koetta, 2-3 kk ja 7-8 kk
poikimisesta ja sontanäytteet kahdesti sisä- ja ulkoruokintakauden aikana. Veriplasmasta analysoitiin
fosfori-, kalsium ja magnesiumpitoisuudet ja sonnasta fosforipitoisuus. Keskimäärin ryhmän 1 lehmät
lypsivät ensimmäisellä, toisella ja kolmannella tuotantokaudella (305 päivän tuotos) 6230, 7490, ja 7580
kg ja ryhmän 2 lehmät vastaavasti 6420, 7460 ja 7140 kg, mutta mitkään erot eivät olleet tilastollisesti
merkitseviä. Myöskään valkuais-, rasva- ja solupitoisuuksissa ei ollut merkitseviä eroja. Siemennyksiä
tiinehtymistä kohti on tarvittu ryhmissä 1 ja 2 keskimäärin 3,1 ja 2,6; poikimavälit olivat vastaavasti 403
ja 396 d mutta nämäkään erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Myöskään sorkkavikojen
esiintymisessä ei ollut eroa. Lannan fosforipitoisuudessa sisä- ja ulkoruokintakaudella ryhmän 1
keskiarvot olivat 8,34 ja 11,03 g/kg ka ja ryhmän 2 vastaavasti 9,20 ja 10,16 g/kg ka. Kaikilla
näytteenottokerroilla erot eivät olleet merkitseviä. Kokonaisuudessa fosforittomalla kivennäisellä ei ole
ollut merkittävää vaikutusta lehmien tuotokseen, terveyteen tai hedelmällisyyteen.