Luomuperunan tuotantoketjun kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla
Avainsanat:
Luomuperuna, biologinen torjunta, lannoitus, ammattikeittiö, kyselytutkimusAbstrakti
Pohjois-Pohjanmaa on tärkeää perunantuotantoaluetta ja luontaisten olosuhteiden puolesta se sopisi hyvin myös luomuperunan tuotantoon. Luomuperunan viljelyssä on kuitenkin monia kriittisiä kohtia. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää luomuperunan tautien hallintaan, lannoitukseen ja lajikevalintaan uusia ratkaisuja, joiden avulla luomuperunantuotannon varmuus ja kannattavuus sekä luomuperunan laatu paranisivat. Lisäksi selvitettiin luomuperunan kysyntää Pohjois-Pohjanmaan ammattikeittiöissä sekä alueen viljelijöiden kiinnostusta luomuperunan viljelyyn.
Vuonna 2016 ammattikeittiöille tehtiin sähköinen kysely luomuperunan käytöstä ja käyttöä rajoittavista tekijöistä. Suurin osa kyselyyn vastanneista (n=33) kertoi joko jo käyttävänsä erilaisia luomuperunatuotteita tai olevansa kiinnostunut niiden käytöstä. Käyttöä rajoittivat erityisesti huono saatavuus, saatavuuden vaihtelu sekä hinta. Kyselyn mukaan luomuperunasta ja luomuperunatuotteista oltiin pääsääntöisesti valmiita maksamaan vain 1–5% enemmän kuin tavanomaisista perunatuotteista. Vuosina 2016 ja 2017 viljelijöille tehtyjen kyselyiden perusteella kiinnostus luomuperunanviljelyyn on vähäistä. Vain 6% tavanomaisen perunan viljelijöistä (n=48) ja 11% luomutuottajista (n=44) oli selvästi kiinnostunut luomuperunanviljelystä. Tavanomaisen perunan viljelijät pitivät suurimpina esteinä luomuperunantuotantoon siirtymiselle kasvinsuojelun vaikeutta, huonoa satotasoa sekä alhaista hintaa. Luomuviljelijät puolestaan näkivät haasteina kasvinsuojelun lisäksi muuttuvat säädökset, kysynnän epävarmuuden sekä puutteelliset jakeluverkostot.
Lajikkeita, lannoitusohjelmia ja -tasoja sekä biologisia torjunta-aineita vertailtiin luomuperunaviljelmillä toteutetuissa ruutukokeissa vuosina 2016 ja 2017. Kasvukausi 2016 oli luomuperuna-tuotannon kannalta epäsuotuisa. Sademäärä oli suuri ja olosuhteet perunaruton kehittymiselle otolliset. Märkyyden ja aikaisin ilmaantuneen perunaruton vuoksi satomäärät jäivät pieniksi (noin 10 t ha-1). Ulkoiselta laadultaan sato oli hyvää, mutta kauppakelpoisen sadon osuutta (65%) vähensi pienten mukuloiden suuri osuus. Lajikkeiden (Marabel, Solist, Albatros, YK) väliset satoerot olivat suuria. Lihaluujauhopohjainen lisälannoitus (Perus-Viljo NPK 7-4-1 tai Erikois-Viljo NPK 8-4-8 tasoilla 30 tai 60 kg N ha-1) ei antanut lisähyötyä verrattuna viherlannoitukseen. Perunaruton ohella muita tauteja esiintyi vähän eivätkä testauksessa olleet biotorjuntavalmisteet (Rhizovital 42/FZB24, Rhizocell, Prestop, Greenstim, Streptomyces-kanta 272) vaikuttaneet sadon määrään tai laatuun.
Vuonna 2017 testattujen lajikkeiden (Marabel, Solist, Colomba, Albatros) välillä oli eroa alkuke-hityksen nopeudessa, rutonkestävyydessä, sadon laadussa ja määrässä. Lannoituksen lisäys (Erikois-Viljo NPK 8-4-8 tasoilla 30 tai 60 kg N ha-1) lisäsi kokonaissatoa, mutta toisaalta vähensi kauppakelpoisen sadon osuutta. Biotorjunta-ainekäsittelyt nopeuttivat alkukehitystä, mutta eivät vaikuttaneet tautien esiintymiseen eivätkä sadon määrään ja laatuun.
Luomuperunan saatavuuden paraneminen vaatii toimenpiteitä koko ruokaketjussa. Erityisen tärkeää on luomutietouden lisääminen ja ymmärryksen parantaminen luomuperunan hintaan vaikuttavista tekijöistä. Kiinnostusta luomuperunan viljelyyn voidaan lisätä muun muassa kehittämällä tehokkaampia viljelymenetelmiä, luomalla uusia jakelukanavia sekä parantamalla luomuviljelyä koskevaa neuvontaa.
