Tuotantosuunnan muutoksen vaikutus savipellolta tulevaan ravinne- ja kiintoainekuormitukseen

Kirjoittajat

• Jyrki Nurminen Salaojituksen tutkimusyhdistys ry, Simonkatu 12 A 11, 00100 Helsinki
• Maija Paasonen-Kivekäs Sven Hallinin tutkimussäätiö sr, Simonkatu 12 A 11, 00100 Helsinki
• Helena Äijö Salaojayhdistys ry, Simonkatu 12 A 11, 00100 Helsinki
• Inkeri Seppälä Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu
• Harri Koivusalo Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu, Tietotie 1 E, 02150

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.73218

Avainsanat:

savipellot, vesistökuormitus, tuotantosuunnan muutos

Abstrakti

Tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää, miten valunta ja valumavesien pitoisuudet sekä huuhtoumat muuttuvat siirryttäessä tavanomaisesta viljanviljelystä nurmiviljelyyn ja laidunnukseen. Tutkimus toteutettiin seuraamalla Gårdskulla Gårdin tutkimusalueen kahta peltolohkoa Siuntion Kirkkojoen varrella. Alueiden maalaji on savea (HeS, HsS ja AS). Alueen 1 (5.7 ha) keskikaltevuus on noin 1 % ja Alueen 2 (4.7 ha) noin 5 %. Lohkot on salaojitettu 1940-luvulla keskimäärin 16 metrin ojavälillä. Vuosina 2007–2010 koealueilla viljeltiin kevät- ja syysviljoja kivennäislannoitteita ja tavanomaisia muokkausmenetelmiä käyttäen. Syksystä 2011 lähtien Alue 1 on ollut jatkuvasti nurmella ja Alue 2 lihakarjan laitumena keväästä 2011 lähtien. Tuotantosuunnan muutoksen yhteydessä koealueilla siirryttiin luomutuotantoon. Alueilla on mitattu salaoja- ja pintakerrosvaluntaa jatkuvatoimisesti. Valumavesien kokoomanäytteistä on analysoitu seuraavat pitoisuudet: kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitriitti- ja nitraattityppi, kokonaisfosfori, liukoinen epäorgaaninen fosfori (PO₄-P) ja kiintoaine. Edelleen jatkuvat mittaukset aloitettiin syksyllä 2007. Tämän tutkimuksen aineisto on vuosilta 2008–2016. Molemmilla koealueilla salaojavalunta muodosti 80–90 % mitatusta valunnasta (salaojat+pintakerros) sekä ennen tuotantosuunnan muutosta että sen jälkeen. Pintakerrosvalunnan mittauksissa oli kuitenkin useana keväänä epävarmuutta, etenkin Alueella 2. Tuotantosuunnan muutos näkyi molemmilla koealueilla kokonaistyppikuorman (s+p) noin 70 % vähenemisenä aikaisemmasta. Typpihuuhtouma nurmelta (Alue 1) oli keskimäärin 5 kg ha^-1 ja laidunnurmelta (Alue 2) 7 kg ha^-1 vuodessa. Kokonaisfosforikuormissa (ka. 0.44 kg ha^-1 a^-1) ei ollut eroa nurmen ja viljan välillä. Laidunnurmen fosforikuorma (1.3 kg ha^-1 a^-1) oli vajaa 70 % viljanviljelyn keskikuormasta. Myös kiintoainekuormat vähenivät siirryttäessä viljanviljelystä nurmiviljelyyn ja laidunnukseen. Nurmiviljelyn keskimääräinen vuotuinen kiintoainekuorma, 740 kg ha^-1, oli 90 % viljanviljelyn kuormasta. Laidunalueella vastaavat luvut olivat 710 kg ha^-1 ja noin 50 %. Suurin ero oli liukoisen epäorgaanisen fosforin huuhtoumissa. Laidunnurmella pintakerrosvalunnan keskimääräinen kuorma (0.31 kg ha^-1 a^-1) oli 7-kertainen viljanviljelyvuosiin verrattuna. Salaojavalunnan keskimääräiseen huuhtoumaan (0.40 kg ha^-1 a^-1) muutos laitumeksi ei vaikuttanut. Eri valuntareittien yhteenlaskettu PO₄-P - kuorma (ka. 0.69 kg ha^-1 a^-1) laidunnurmelta oli viljanviljelyyn nähden 1.6-kertainen. Nurmiviljelystä vastaava kuorma (0.12 kg ha^-1 a^-1) oli aikaisempaan verrattuna 1.5-kertainen. Kuormituksen kasvu johtui pääosin kohonneista pintakerrosvalunnan pitoisuuksista.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Salaojituksen Tukisäätiö sr ja hankkeessa mukana olleet laitokset. Vuosina 2007–2013 rahoittajana oli myös maa- ja metsätalousministeriö ja 2011–2013 Maa- ja vesitekniikan tuki ry.