Voikukan vaikutus säilörehun säilöntälaatuun ja rehuarvoihin
Avainsanat:
voikukat, Taraxacum spp., timotei, Phleum pratense, nurmiheinät, säilörehu, puskurikapa-siteetti, käyminen, rehuarvo, kivennäisaineetAbstrakti
Voikukka on yleinen rikkakasvi säilörehunurmipelloilla ja etenkin vanhoilla nurmilla (Kajan ja Nousiainen 2006). Syväjuurinen voikukka levittäytyy nopeasti nurmen aukkopaikkoihin vieden valoa, vettä ja ravinteita nurmikasveilta.
Karjatilan kannattava peltoviljely-hanke järjesti kesällä 2010 MTT Maaningalla timotei-voikukka-minisiilokokeen. Minisiilokokeen tavoitteena oli selvittää, kuinka eri voikukkapitoisuudet (0, 25, 50, 75 ja 100 % tuorepainosta) vaikuttavat timoteisäilörehun säilönnälliseen laatuun, kemialliseen koostumukseen ja rehuarvoihin ensimmäisessä sadossa. Timotein ja voikukan raaka-ainenäytteet sekä siilojen säilörehut analysoitiin 90 päivän säilönnän jälkeen. Minisiilokokeen tuloksia verrattiin muihin ulkomaalaisiin voikukasta tehtyihin tutkimustuloksiin ja kirjallisuuteen sekä lypsylehmien hyvän nurmisäilörehun laatu- ja ruokintasuosituksiin.
Samaan aikaan korjatun voikukan ja timotein D-arvot olivat varsin samanlaisia (erotus 27 g/kg ka). Voikukkapitoisen säilörehun NDF-pitoisuus oli huomattavasti timotei-säilörehua alhaisempi (310 vs. 557 g/kg ka). Voikukkaa sisältävässä säilörehussa etenkin kaliumin, magnesiumin ja kalsiumin määrät lisääntyivät. Kuitenkin ekvivalenttisuhteena laskettuna voikukan sisältämän kaliumin suhde kalsiumin ja magnesiumin yhteismäärään oli pienempi kuin timotein.
Tässä kokeessa kaikkien koesiilojen pH laski alle 4. Voikukka ei vaikuttanut säilönnän aikana haihtuvien rasvahappojen eikä sokereiden määrään. Liukoisen typen osuus kokonaistypestä pieneni, kun voikukan määrä lisääntyi säilörehussa. Kaikissa koesiiloissa liukoisen typen määrät ylittivät hyvän säilörehun suositusarvon. Voikukan määrän muuttuessa ainoastaan ammoniumtypen osuus kokonaistypen määrästä ei muuttunut systemaattisesti. Tämän kokeen ja kirjallisuuden perusteella voidaan olettaa, että voikukkapitoisesta nurmesta voidaan saada säilöntälaadultaan laadukasta rehua, ja ettei voikukan nurmea korkeampi puskurikapasiteetti ole ongelma etenkään, jos säilönnän onnistumisen muut edellytykset ovat kunnossa.
Voikukan pienempi kuiva-ainepitoisuus verrattuna timoteihin voi lisätä säilörehun puristenestemäärää. Pelkän timoteisäilörehun kuiva-ainepitoisuus oli 329 g/kg ja puhtaan voikukkasäilörehun 156 g/kg, kun niiden esikuivatusaika oli sama. Jos voikukkapitoisen säilörehun esikuivatusaikaa ei lisätä, kuiva-ainepitoisuus jää matalaksi ja puristenesteen määrä lisääntyy. Tässä artikkelissa ei oteta kantaa vaikutuksiin, joita voikukalla voi olla nurmen satotasoon.
