Pikkuvasikoiden käyttäytyminen iglukasvatuksessa
Avainsanat:
vasikat, kasvatusympäristöt, kylmäkasvatus, iglut, käyttäytyminenAbstrakti
Pikkuvasikoiden iglukasvatuksella tavoitellaan terveempiä vasikoita siirtämällä vasikat pian syntymän jälkeen navettarakennuksen ulkopuolelle igluihin pienempään tautipaineeseen. Kokeemme tarkoituksena oli verrata vasikoiden käyttäytymistä iglukasvatuksessa ja perinteisessä sisäkasvatuksessa. Koe tehtiin MTT Maaningan toimipaikassa maalis-kesäkuussa 2009. Kokeen 19 sonnivasikkaa ja 13 lehmävasikkaa syntyivät helmi-huhtikuussa. Koekäsittelyt olivat 1) kasvatus ulkona iglussa (2 vasik-kaa/iglu), 2) kasvatus sisäkarsinassa lämpimässä navetassa (2 vasikkaa/karsina). Vasikkaiglut olivat 1,2 × 2,0 m ja niiden edessä oli etukarsina 1,2 × 1,5 m. Sisäkarsinat (1,2 × 3,0 m) oli muodostettu yhdistämällä kolme yksittäiskarsinaa. Igluissa ja karsinoissa käytettiin kuivikkeena olkea. Vasikat siirrettiin koeympäristöihin pareittain sitä mukaa kuin ne syntyivät. Kokeen alkaessa vasikat olivat 4,3 ± 1,7 vrk ikäisiä ja kokeen päättyessä 73,5 ± 1,6 vrk ikäisiä. Vasikoille tarjottiin lämmintä hapanjuomaa tuttisangoista 8 l/vrk. Vasikat saivat vapaasti kuivaa heinää sekä teollista täysrehua korkeintaan 3 kg/vrk/eläin. Igluissa lämpötila vaihteli -16,5 °C ja +35,7 °C välillä ja sisäkarsinoissa +10,1 °C ja +25,1 °C välillä. Vasikoiden käyttäytymistä videokuvattiin viikoittain kahden vuorokauden ajan. Käyttäytymistoiminnot analysointiin videonahoilta hetkellisellä seurannalla käyttäen 15–20 minuutin otantaväliä. Igluvasikat käyttivät rehun syömiseen vähemmän aikaa kuin sisävasikat (3,6 vs. 4,8 % vuorokauden havainnoista, P<0,05). Tämä havainto tukee tuotantotuloksia ja terveystuloksia, joiden mukaan igluvasikat söivät kokeen aikana vähemmän väkirehua ja heinää kuin igluvasikat ja sairastivat ripulia useammin kuin sisävasikat. Syömiseltä säästyneen ajan igluvasikat käyttivät passiivisena seisomiseen (igluvasikat 5,8 vs. sisävasikat 4,4 % vuorokauden havainnoista, P<0,01). Sisävasikoilla havaittiin enemmän rakenteiden ja huvitutin manipuloimista kuin igluvasikoilla (2,1 vs. 1,3 % vuorokauden havainnoista). Veden juomiseen, hapanjuoman juomiseen, toisen eläimen imemiseen, sosiaali-seen nuolemiseen, leikkimiseen, kävelemiseen, aktiivisena seisomiseen ja makaamiseen käytetyissä ajoissa ei ollut eroa kasvatusympäristöjen välillä (P>0,05). Igluvasikat makasivat lähes yksinomaan igluissa ja viettivät etukarsinassa keskimäärin 18 % ajastaan. Käyttäytymishavainnot yhdessä tuotantotulosten kanssa viittaavat siihen, että rehuastioiden sijainti iglujen ulkopuolella etukarsinassa oli ongelmallinen. Vasikoiden ulkokasvatuksessa rehuastioiden sijoittamiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta sääolosuhteet eivät pääse vaikuttamaan vasikoille tarjolla olevan rehun laatuun ja vasikoiden syömiskäyttäytymiseen.
