Jäätyminen lisää nurmikasvuston fosforihuuhtoumaa – kasvuston korjaaminen pienentää
Avainsanat:
fosfori, nurmi, jäätyminen, sulaminen, pintavalunta, suojavyöhykkeet, niittoAbstrakti
Vesistöihin tulevasta fosforikuormasta arvioidaan 60 % olevan peräisin maataloudesta. Kuormitusta pyritään vähentämään mm. lisäämällä peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Tällä tavalla voidaankin vähentää maa-ainekseen sitoutuneen fosforin määrää. Sen sijaan liuenneen fosforin osuus saattaa jopa kasvaa luonnonhoitopeltojen, viherkesantojen ja suojavyöhykkeiden lannoittamattomilta nurmilta. Nimenomaan liuennut fosfori aiheuttaa vesistöissä rehevöitymistä ja sinileväkukintoja
Lintupajun kentällä Jokioisissa on tutkittu vuodesta 1991 lähtien eroosion ja ravinnekuormituksen vähentämistä suojavyöhykkeillä. Samalla on tutkittu liuenneen fosforin kuormitusta lannoittamattomasta nurmesta. Koeruuduilta on otettu ravinneanalyyseihin pintavaluma-, pintamaa- ja kasvinäytteitä. Lisäksi kerättiin maan päällistä biomassaa ja kasvipeitteisiä maalieriöitä, joita huuhdeltiin tai sadetettiin sekä ennen että jälkeen jäätymisen ja sulamisen. Laboratorio-olosuhteissa toteutetulla jäätymisellä ja sulamisella jäljiteltiin luonnon tapahtumia keväällä. Huuhteluvesi tai sadetuksen aikana kertynyt pintavalumavesi kerättiin analyyseihin, joissa mitattiin liuenneen fosforin (suodattimen huokoskoko 0,2 µm) ja kokonaisfosforin pitoisuudet.
Pintavalumanäytteissä liuenneen fosforin pitoisuus ja määrä olivat suuria keväällä. Suurimmat pitoisuudet mitattiin silloin, kun suojavyöhykkeiden yläpuolisella pellolla kasvoi laidunnurmi. Pellon ollessa kynnöksellä liuenneen fosforin pitoisuudet olivat niittämättömiltä luonnonkasvivyöhykeruuduilta suuremmat kuin niitetyiltä nurmivyöhykeruuduilta tai ilman suojavyöhykettä viljellyiltä ruuduilta. Fosforia kertyi suojavyöhykkeillä maan pintakerrokseen (0–2 cm), suurimpien pitoisuuksien ollessa luonnonvaraisia kasveja kasvavalla vyöhykkeellä (16 mg l-1). Myös niitetyllä tai laidunnetulla suojavyöhykkeellä fosforipitoisuus (7 mg l-1) oli maan pinnassa lähes kaksinkertainen kuin sen alapuolella olevassa kerroksessa (2–5 cm). Kasvisolujen jäätyminen ja sulaminen ilmeisesti rikkoi niitä, jolloin fosforipitoisia yhdisteitä pääsi vapautumaan. Kasvit pumppasivat syvemmältä maasta fosforia, joka rikastui maan pintaan kuolleista kasvisoluista. Niittämättömästä suojavyöhykenurmesta arvioitiin vapautuvan jopa 3 kg ha-1 kokonaisfosforia, josta suurin osa oli liuenneessa muodossa. Sadetuskokeessa vastaavasti liuenneen fosforin pitoisuus niitetyn nurmikaistan pintavalunnassa kasvoi jopa 14-kertaiseksi jäätymisen ja sulamisen ansiosta.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lannoittamattomilta nurmilta voi vapautua runsaasti liuennutta fosforia, joka sitoutuu maan pintaan tai kulkeutuu veden mukana. Valumavesi huuhtoo fosforia maan pinnasta ja kasvisoluista kuljettaen sitä vesistöihin. Vaikka niittäminen poistaa maanpäällistä biomassaa ja vähentää fosforin määrää lannoittamattomilla nurmimailla, odelmassa saattaa olla runsaasti huuhtoutumiselle altista fosforia. Sen takia tuleekin selvittää, paljonko huuhtoutumiselle altista fosforia on jäljellä syksyllä eri aikoina niitetyissä nurmikasvustoissa ja milloin on huuhtoutumisen vähentämisen kannalta optimaalinen niittoajankohta.
