Tapaus-verrokkitutkimus työtapaturmien ja ammattitautien riskitekijöistä suomalaisten maidontuottajien keskuudessa

Kirjoittajat

• Janne Karttunen TTS - Työtehoseura, PL 5, 05201 Rajamäki
• Risto Rautiainen The University of Nebraska, College of Public Health, Department of Environmental, Agricultural and Occupational Health, Omaha, Nebraska 68105, USA sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75663

Avainsanat:

ammattitauti, maatalous, riski, työtapaturma, vakuutus

Abstrakti

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa työtapaturmien ja ammattitautien esiintyvyyden suhteen toisistaan merkittävästi poikkeaville maatalousyrittäjille tyypillisiä riskitekijöitä ja suojelevia tekijöitä. Tutkimus rahoitettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työturvallisuusapurahalla.
Kohdehenkilöiden tuli olla maidontuottajia, olla peltoalan suhteen vähintään keskikokoisilta tiloilta, kuulua työterveyshuoltoon ja olla ollut vähintään kymmenen vuotta vakuutettuina. Lisäksi tilalla tuli olla vakuutettuna tasan kaksi yrittäjää.
Tutkimukseen soveltuvat vapaaehtoiset henkilöt allekirjoittivat henkilökohtaisen tiedote- ja suostumusasiakirjan. Kohdehenkilöille lähetettiin saatekirje ja kyselylomake, jonka vastaukset kerättiin puhelimitse. Lopullinen tapausryhmä koostui 19 pariskunnasta, joissa kummallekin yrittäjälle oli korvattu vakuutetun työuran aikana vähintään neljä työtapaturmaa tai ammattitautia. Verrokkiryhmän 12 pariskunnassa kummallekaan yrittäjälle ei ollut korvattu yhtään vahinkoa.
Kartoitetuista 92 muuttujasta 34 oli vakioimattomassa logistisessa regressiomallissa tilastollisesti suuntaa-antavasti (p<0,10) ja niistä 25 oli merkitsevästi (p<0,05) yhteydessä kohonneeseen työtapaturmariskiin. Ammattitautiriskin suhteen vastaavia muuttujia oli 21 ja 14 kappaletta. Tilan tukialueen ja vakuutusvuosien (molemmat merkitseviä riskitekijöitä) suhteen vakioituihin malleihin otettiin mukaan kaikki muut yksittäin tarkasteltuina vähintään suuntaa-antavasti merkitsevät muuttujat.
Seuraavat 13 muuttujaa olivat malleissa merkitsevästi yhteydessä kohonneeseen työtapaturmariskiin (alenevassa merkittävyysjärjestyksessä): alentuneeksi koettu nykyinen työkyky, vähintään satunnainen alkoholin käyttö, hylättyjen korvaushakemusten olemassaolo, useimpien maatilatalouden töiden teko pariskunnan yhteisvoimin, hengityselin- tai tuki- ja liikuntaelinsairauksien tai kiputilojen olemassaolo, ylioppilastutkinnon puuttuminen, lomittajien puutteellinen ohjeistus, riittämätön maataloustöiltä jäävä vapaa-aika, kuivan heinän päivittäinen käyttö nautojen ruokinnassa, aktiivinen sosiaalinen elämä, melko tai erittäin suureksi koettu ammattitautiriski, sarvekas karja ja päivittäinen lääkkeiden käyttö. Riskitekijöiden vetosuhteet vaihtelivat vakioiduissa malleissa 5.03–33.33 välillä.
Kohonneeseen ammattitautiriskiin olivat merkitsevästi yhteydessä tule-sairauksien tai kiputilojen olemassaolo, useimpien maatilatalouden töiden teko pariskunnan yhteisvoimin, päivittäinen lääkkeiden käyttö sekä aktiivinen sosiaalinen elämä (vetosuhteet välillä 15.49–26.75).
Tutkimuksen heikkous oli osallistujien odotettua alhaisempi määrä, mikä rajoitti aineiston tilastollista tarkastelua. Vahvuus oli ainutlaatuinen tapa muodostaa tutkimusryhmät, mikä edisti ryhmien välisten erojen esilletuloa.
Todettujen riskitekijöiden avulla laadittiin kuvaukset kohonneen ja alentuneen riskin omaavista maidontuottajista. Suuri osa riskitekijöistä soveltuu myös muiden tuotantosuuntien edustajien ryhmittelyyn ja työsuojelutoimenpiteiden tarkennettuun kohdentamiseen, mikä voi lisätä toimenpiteiden kustannustehokkuutta.