Kestävät ja kauniit perennat käyttöön
Avainsanat:
monivuotinen koristekasvi, taksonominen tunnistaminen, talvehtiminen, viherrakentaminenAbstrakti
MTT:n Puutarhatuotannolla Piikkiössä käynnistettiin vuonna 2005 hanke, joka tähtää perennojen eli monivuotisten kukkakasvien käytön laajentamiseen julkisessa viherrakentamisessa ja etsii tähän käyttötarkoitukseen sopivia perennalajeja ja hoitokäytäntöjä. Hankkeen kantavertailukokeissa vertaillaan 19 perennasuvun eri alkuperää olevien kantojen ominaisuuksia ja pyritään löytämään näistä Suomen oloihin kestävimmät ja koristearvoltaan parhaat.
Kantavertailukokeiden päämääränä on selvittää valittujen perennasukujen nimistöä, ja vertailla perennakantojen ominaisuuksia, kuten peittävyyttä, kukkimista ja koristearvoa ja taudin- ja talvenkestävyyttä parhaiden kantojen löytämiseksi ja tuotantoon saattamiseksi. Kantavertailukokeisiin valittiin sukuja, joiden ominaisuuksissa on ilmennyt kantojen välistä vaihtelua ja joiden nimistö on ollut epäselvää ja epäyhtenäistä eri taimitarhoilla. Sukujen valintaan vaikutti myös niiden mahdollinen soveltuvuus julkisille viheralueille. Kokeissa on yhteensä noin 380 kantaa kasvisuvuista Aconitum (ukonhatut), Aconogonon (röyhytattaret), Asarum (taponlehdet), Aster (asterit), Astilbe (jaloangervot), Astrantia (tähtiputket), Dicentra (pikkusydämet), Doronicum (vuohenjuuret), Eupatorium (punalatvat), Fallopia (kiertotattaret), Hosta (kuunliljat), Iris (kurjenmiekat), Nepeta (kissanmintut), Salvia (salviat) ja Thymus (ajuruohot) sekä lajeista Campanula glomerata (peurankellot), Delphinium elatum (ritarinkannukset), Geum coccineum (tulikellukat) ja Monarda didyma (punavärimintut). Kasvimateriaali hankittiin suomalaisilta perennataimistoilta, kasvitieteellisistä puutarhoista ja yksityisiltä henkilöiltä sekä siementoimittajilta. Kokeisiin saatiin siis laaja aineisto vanhoja kotimaisia kantoja, mutta myös vähän aikaa Suomessa kasvatettuja ja ulkomaisia kantoja. Vuosina 2005 – 2006 perustettiin kenttäkokeet etelään Piikkiöön ja pohjoiseen Ruukkiin, sekä Espooseen. Näissä kokeissa havainnoidaan kantojen kasvuun, kukintaan, tauteihin, tuholaisiin, koristearvoon, fenologiaan ja talvehtimiseen liittyviä ominaisuuksia. Huomiota kiinnitetään myös lajien leviämistaipumuksiin rönsyillä tai siementaimilla. Nimistön selvittämistä tehdään paitsi kasvitieteellisten ja kasvuominaisuuksien avulla, niin myös vuonna 2009 aloitettujen DNA-sormenjälkitunnistusten avulla.
Riittävän pitkäkestoiset kenttäkokeet ovat välttämättömiä, jotta viherrakennuskasvien kasvu- ja kestävyysominaisuudet saadaan luotettavasti esiin. Ainoastaan monivuotisissa kenttäkokeissa kasvit joutuvat alttiiksi riittävän vaihteleville sääoloille, ja kasvuston maksimikorkeus, leviämistaipumus tai uusimis- ja jakamistarve saadaan selville. Perennahankkeen tähänastisten tulosten perusteella jokaisesta suvusta pystytään jo erottamaan parhaat kannat talvenkestävyyden, kasvuominaisuuksien, kukinnan, tauti- ja tuholaisalttiuden tai koristearvojen suhteen. Kenttäkokeet jatkuvat vielä kasvukauden 2010, jonka jälkeen tehdään lisäykseen saatettavien kantojen lopulliset valinnat.
