Peltojen rikkitase on negatiivinen
Avainsanat:
rikki, rikkitase, peltoviljelyAbstrakti
Ravinnetutkimuksissa keskitytään usein typen ja fosforin vaikutuksiin satoon ja laatuun. Syynä tähän on todennäköisesti se, että näiden ravinteiden lisäannosten on todettu useimmiten vaikuttavan kasveihin ja ilman vuosittaista esimerkiksi lannoitteilla annettavaa ravinnetäydennystä satotasot lähtevät laskuun. Viime aikoina ravinteista vähemmälle huomiolle on jäänyt rikki. Rikki on määrällisesti fosforiin verrattava ravinne, jos asiaa tarkastellaan maksimikasvuun tarvittavina määrinä kasvissa. Osasyynä tämän päivän vähäiseen tutkimukseen ovat varmaankin 10 – 20 vuoden takaiset kokeet, joissa rikillä saatiin hyvin harvoin näkyviä vaikutuksia kasveihin. Viitteitä kasvien rikin puutteesta on alkanut ilmetä vasta aivan viime vuosina. Rikin puutteen yleistymistä on osattu odottaa, koska aiemmin merkittävä rikkilähde eli rikkilaskeuma on pienentynyt oleellisesti vuoden 1980 yli 10 kg/ha tasosta tämän päivän muutamaan kiloon hehtaarille. Laskeuman ja lannoitteiden käytön pienenemisestä seuraa, että lannoitteiden ja laskeuman mukana pelloille tuleva rikkimäärä on yhteensä suurin piirtein samansuuruinen sadon mukana pellolta poistuvan rikkimäärän kanssa. Kun rikin huuhtouma saattaa olla savimaillakin jopa 20 kg/ha vuosi, pelloilta poistuu nykyään rikkiä selvästi enemmän kuin mitä sinne lisätään. Laskennallisen puutetilariskin lisäksi modernit kehittyneet kasvianalyysimenetelmät paljastavat entistä tarkemmin mahdollisen rikin puutteen kasvissa. Englannissa kehitetyn malaattisulfaattitestin on todettu olevan perinteistä typpi/rikki – suhdetta tarkempi rikin puutteen paljastamisessa. Kemira GrowHow Oyj on tutkinut malaattisulfaattitestillä 2003 - 2004 satoja kasvustonäytteitä, joiden mukaan ohran rikkipitoisuudet ovat alle optimikasvun vaatiman tason joka kolmannessa tapauksessa. Noin 29 % näytteistä oli kokeissa puutealueella. Nurmella rikkitilanne näyttää olevan parempi, vain muutama prosentti näytteistä oli puutealueella. Tämä ero kasvien välillä voi johtua esimerkiksi nurmen paremmin maan rikkivarat hyödyntävästä juuristosta tai nurmille useamman kerran kesässä annettavasta lannoituksesta, mikä estää ravinteen joutumista kasveille käyttökelvottomaan muotoon tai paikkaan. Ohrallakin puute näyttää harvoin olevan kovin paha, ennustetut satotappiot pysyvät yleensä 10 % tasolla.
Edellä todetun perusteella rikin merkitys seurattavana kasviravinteena kasvanee lähivuosina. Koska rikki poikkeaa luonteeltaan normaalin viljavuusanalyysin muista ravinteista, nykyiseen viljavuusanalyysiin perustuva lannoitussuositus vaatii todennäköisesti hieman täydennystä. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi taselaskelma, joka arvioisi rikkilannoitustarvetta nykyisten suositusperusteiden lisäksi hyödyntämällä paikkatietoa säästä, rikkilaskeumasta ja maan vedenpidätysominaisuuksista. Pellolta huuhtoutumalla poistuvan rikin seuranta on erityisen tärkeää kasvukauden ulkopuolella, kun pellolla ei ole kasveja rikkiä ottamassa.
