Lannoitusvasteet nurmirehuntuotannossa
Avainsanat:
nurmi, typpi, lannoitus, sato, kivennäisaine, hivenaineAbstrakti
Nurmen lannoituskokeita on pitkään tehty suomalaisen lannoitevalmistajan (nyk. Kemira GrowHow Oyj) toimesta viljelijöiden pelloilla eri puolilla Suomea. Normaaleissa viljelyolosuhteissa toteutetuissa kokeissa on tutkittu lannoitustason vaikutusta säilörehunurmen (pääasiassa timotei-nurminataseoksia) 1. ja 2. sadon määrään ja laatuun (rehuarvo, kivennäis- ja hivenainepitoisuudet). Kokeet ovat olleet samalla lohkolla kolmen vuoden ajan ja niissä on käytetty tavanomaisia viljelymenetelmiä ja NPK-lannoitteita. Kokeissa on selvitetty myös maan kasvukunto viljavuusanalyyseillä. Tässä tutkimuksessa analysoitiin tilastollisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana (1995 – 2004, 32 tilaa, 336 havaintoa) tehtyjen nurmikokeiden tulokset SAS MIXED -proseduurilla siten, että yksittäisen kokeen (tila*vuosi) vaikutus saatiin huomioitua. Lineaarisella regressioanalyysillä tarkasteltiin satovastetta, kun lannoitus-ta muutettiin. Satovasteiden lisäksi aineistosta selvitettiin lannoituksen vaikutus rehun koostumukseen ja sulavuuteen erikseen 1. ja 2. sadon osalta sekä yhdistettynä.
Maanäytteiden perusteella koelohkot olivat keskimäärin luokassa tyydyttävä useimpien mitattu-jen parametrien osalta, mutta vaihtelu oli suurta. Käytetyt lannoitemäärät hehtaaria kohti olivat keski-määrin ensimmäiselle sadolle 85 kg N (0-144), 12.5 kg P (0-33) ja 25 kg K (0-83) sekä toiselle sadolle 69 kg N (0-130), 8 kg P (0-19.5) ja 23 kg K (0-92) hehtaaria kohti. Keskimääräinen kuiva-aineen (KA) sato yhteensä molemmissa sadoissa oli 6588 kg (1150-13749), josta 1. sadon osuus oli 52 %. Sadon keskimääräinen raakavalkuaispitoisuus oli 152 g/kg KA (66-233, 1. sato 158 2. sato 148) ja D-arvo 664 g/kg KA (582-729, 1. sato 680 ja 2. sato 649). Kun typpilannoitusta lisättiin 1 kg/ha, koko kesän nurmen kuiva-ainesato kasvoi 20.8 kg/ha. Ensimmäisessä sadossa satovaste typpikiloa kohti oli 17.5 ja 2. sadossa 23.8 kg KA/ha. Sadon lisäksi typpilannoituksen lisääminen lisäsi pääsääntöisesti rehun kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia.
Aineisto luokiteltiin maalajin ja pH:n mukaan eri luokkiin. Karkeilla kivennäismailla typpikilol-la saatiin 25.8 kg KA/ha (vakio 3244 kg/ha) kun vasteet savimailla ja eloperäisillä mailla olivat 20.4 kg KA/ha ja 18.5 kg KA/ha (vakiot 3731 ja 4845 kg/ha). Maan happamuuden osalta suurin ero sato-vasteessa ja vakion arvossa oli pH:n noustessa yli 6.5:n (luokat < 6, 6-6.5 ja >6,5).
Vaihtelu ruohonäytteiden kivennäis- ja hivenainepitoisuuksissa oli suurta, joten niiden analy-sointi ruokinnansuunnittelun pohjaksi on usein perusteltua. Lannoituskoeaineiston analysointi koko-naisuutena osoittautui hyödylliseksi tavaksi saada laskettua käyttökelpoisia lannoitusvasteita käytän-nön suositusten ja neuvonnan pohjaksi. Haasteena on mallintaa nurmen kasvu siten, että voitaisiin yhdistää D-arvo, lannoitus ja satotaso, jotta nurmituotantoa voitaisiin optimoida suhteessa ruokintaan ja pellon käyttöön.
