Kenestä erikoiskasviviljelijäksi? Erikoiskasviviljelyn omaksujatyypit ja omaksumisen taustalla vaikuttavat tekijät.
Avainsanat:
erikoiskasvit, kyselytutkimus, maanviljelijät, innovaatiot, omaksujatyypitAbstrakti
Erikoiskasviviljely saattaa tulevaisuudessa olla vakavasti otettava vaihtoehto tiloilla, joilla halutaan jatkaa kasvinviljelyä. Kasvinviljely on tällä hetkellä Suomessa hyvin yksipuolista: lähes puolet kaikista tiloista viljelee vain yhtä viljakasvia ja vain noin 13 % tiloista vähintään kolmea eri kasvia. Erikoisempia kasveja, kuten kuminaa, pellavaa, ruokohelpiä ja tattaria viljellään jossain määrin, mutta todellista läpimurtoa näiden erikoisempien kasvien viljelyssä ei vielä ole tapahtunut. Erikoiskasviviljely kuitenkin tukee EU:n viimeaikaisen maatalous-, maaseutu- ja ympäristöpolitiikan tavoitteita.
MTT:ssa toteutetussa Monikasvi–hankkeen osatutkimuksessa selvitettiin erikoiskasviviljelyä viljelijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli 1) karakterisoida erikoiskasviviljelyinnovaation omaksujat ja torjujat, 2) selvittää innovaation omaksumisen taustalla vaikuttavat tekijät, 3) tutkia, millaiseksi vaihtoehdoksi viljelijät mieltävät erikoiskasviviljelyn tulevaisuudessa ja 4) ja näiden tulosten perusteella selvittää, miten erikoiskasviviljelyä voitaisiin edistää. Tiedon kartoittamiseksi tehtiin internetin välityksellä kysely, johon vastasi 1051 viljelijää.
Kyselyn perusteella erikoiskasviviljelyinnovaation omaksujat ovat yleensä hieman keskimääräistä korkeammin koulutettuja ja lähes pääsääntöisesti kasvinviljelijöitä. Erikoiskasviviljelijöiden joukossa on myös keskiarvoa enemmän luomuviljelijöitä. Erikoiskasviviljelijöissä on runsaasti niitä, joiden kotitalouden tulojen pääosa tulee maa- ja metsätalouden ulkopuolelta. Innovaation omaksujat ja siitä erittäin kiinnostuneet suunnittelevat keskimääräistä useammin tilan tuotannon laajentamista tai merkittävää muutosta lähiaikoina.
Erikoiskasviviljelijöillä on muita viljelijöitä enemmän kokemusta myös muiden kuin ns. tavanomaisten viljakasvien viljelystä. Erikoiskasviviljelijöitä kiinnostaa myös non-food –kasvien viljely, kun taas innovaation torjujat haluavat pitäytyä tutuissa viljelykasveissa. Erikoiskasviviljely näyttäisi siten sopivan viljelijälle, joka on innostunut kokeilemaan uusia viljelykasveja, etsimään vaihtelua tilan toimintaan ja tavoittelemaan tilan tunnettavuutta. Kaikkiaan tutuimpia erikoiskasveja olivat kumina, tattari, öljypellava, kuitupellava ja härkäpapu. Erikoiskasveja viljelemättömät pitivät houkuttelevampina vaihtoehtoina kuminaa, ruokohelpiä, tarttaria, spelttiä sekä öljy- ja kuitupellavaa.
Erikoiskasviviljelyinnovaation omaksumisen taustalla on selkeästi taloudellisia hyötynäkökohtia. Viljelijöiden mielestä erikoiskasviviljelyn suurin ympäristöhyöty on maan rakenteen paraneminen erikoiskasveihin perustuvan viljelykierron kautta. Erikoiskasviviljelystä vakavasti kiinnostuneet suhtautuvat muita luottavaisemmin erikoiskasvien markkinoiden kehittymiseen ja pitävät erikoiskasviviljelyn imagoa keskimääräistä parempana. Erikoiskasviviljelyn ei katsottu olevan viljelyteknisesti oleellisesti tavanomaista viljelyä haasteellisempaa tai työläämpää.
Vastaajien mielestä erikoiskasveista ei nykyisellään ole riittävästi tietoa tarjolla, mutta tiedonsaanti ei ole ollut esteenä viljelyyn ryhtymiselle. Viljelystä kiinnostuneet ovat etsineet tarvittavan ammattilehdistä, tutulta viljelijältä, koulutustilaisuuksista tai internetistä. Toisten viljelijöiden kokemukset osoittautuivat yllättävän tärkeiksi viljelyn aloittamispäätöstä tehtäessä ja myöhemminkin viljelyn aikana.
