Sukusiitos suomalaisessa sinikettupopulaatiossa
Avainsanat:
eläinjalostus, populaatiokoko, sinikettu, sukulaisuusaste, sukusiitosAbstrakti
Eläinjalostuksella valitaan usein perimältään läheisiä tai melko läheisiä sukulaisia ja onkin tunnettua että jalostusvalinta nostaa sukusiitosastetta. Tyypillisesti sukusiitoksen kasvu heikentää eläinten hedelmällisyyttä ja terveyttä sekä rakenteeseen ja kestävyyteen liittyviä ominaisuuksia. On arvioitu että 10% sukusiitos heikentää keskimäärin noin puoli pentua siniketun pentuekokoa. Siniketun koko on kasvanut runsaat kymmenen vuotta huomattavasti ja samalla huoli muista ominaisuuksista, kuten hedelmällisyydestä ja rakenteesta, on kasvanut. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme sukusiitoksen ja sukulaisuusasteen muutosta sekä arvioimme efektiivisen populaatiokoon Suomen sinikettupopulaatiolle.
Vuonna 2001 syntyneiden sukusiitos oli keskimäärin 1% tarkastellussa sinikettupopulaatiossa. Sukusiitos oli alhaisempi siitokseen käytettyjen yksilöiden joukossa kuin koko populaatiossa. Tämä voi johtua mm. tahallisesta sukusiitoksesta joidenkin värityyppien saamiseksi, ja sukusiitosta estävän paritusohjeistuksen toimivuudesta. Sukusiitos nousi melko alhaisella vauhdilla: 0,06% vuodessa. Sukusiitosaste näyttäisi kehittyneen vuoden 1997 jälkeen noin kaksinkertaisella vauhdilla eli 0,13% vuodessa. Tämä arvio on epävarma, koska tarkasteltu aineisto loppuu vuoteen 2002.
Sukulaisuusaste oli muuttumaton vuodesta 1990 vuoteen 1997, jonka jälkeen se alkoi kohota. Vuonna 1998 syntyneitä siitoseläimiä on huomattavasti vähemmän kuin vuodelta 1997. Tämä johtuu turkistuotannon markkinahintojen romahduksesta, jonka seurauksena turkistuotantoa vähennettiin huomattavasti. Vuonna 1998 syntyneitä siitosuroksia oli noin kolmannes vähemmän kuin edellisenä vuonna Suomen sinikettupopulaatiossa. Siitoksessa käytettävien sinikettu-urosten määrä on vasta viime vuosina palautunut aikaisemmalle tasolle.
Keskimääräinen sukupolvenväli oli noin 1,87 vuotta. Kun sukusiitoksen nousuvauhtina pidetään 0,06% vuodessa, efektiiviseksi populaatiokooksi saadaan 423. Kun nousuvauhti on 0,13%, niin efektiivinen populaatiokoko on 199. Molemmat luvut ovat kohtalaisen suuria kun niitä verrataan tyypillisiin jalostuspopulaatioihin. Esimerkiksi monien lypsykarjarotujen efektiivinen populaatiokoko on alle 100.
Sinikettupopulaation sukusiitoksen määrään vaikuttaa erityisesti siitosurosten määrä, johon vaikuttavat turkisten maailmanmarkkinahinnat. Vaikka nykyinen sukusiitoksen taso ja nousuvauhti eivät ole huolestuttavia, niin äkilliset siitosurosten määrien heilahtelut voivat aiheuttaa ns. pullokaulailmiön, jolloin geneettinen vaihtelu pienenee. Sukusiitosaste voi lisääntyä myös aiempaa harvempien urosten siitoskäytöllä, johon keinosiemennys antaa mahdollisuuden. Tällä hetkellä sukusiitoksesta voitaneen havaita ongelmia vain joillain tiloilla, mutta ei yleisesti Suomen sinikettupopulaatiossa.
