Tärkkelysperunalajikkeen vaikutus sadon säilyvyyteen välivarastossa
Avainsanat:
tärkkelysperunalajike, välivarastointi, tärkkelys, kylmämakeutuminenAbstrakti
Perunatärkkelystehtailla on tehty huomiota siitä, että tärkkelyksen eristämisprosessissa ilmenee kausiluonteista, taloudellisesti huomattavaa hävikkiä. Hävikit ovat yleensä ajoittuneet sekä käyntikauden loppuun että kylmien sääjaksojen alkuun. Hävikkipäivinä tärkkelyssaanto on voinut olla jopa 5 % alhaisempi kuin, mitä oli odotettavissa ominaispainomittauksen perusteella. Tärkkelystappioiden on oletettu liittyvän tärkkelyksen ennenaikaiseen hajoamiseen sokereiksi tai sen eristettävyyden heikkenemiseen epäonnistuneen välivarastoinnin tuloksena.
Perunantutkimuslaitoksella selvitettiin Suomen tärkkelysperunahankkeen toimesta perunan välivarastointiominaisuuksia, ja selvityksessä keskityttiin tutkimaan miten eri varastointilämpötilat ja perunoiden tuleentumisaste vaikuttavat välivarastoinnin onnistumiseen. Tässä tutkimuksessa keskityttiin puolestaan siihen, mikä on lajikevalinnan merkitys välivarastoinnin onnistumiselle.
Varastointilämpötila (Sowokinos 2001), kasvukauden olot (Sowokinos ym. 2000) sekä viljelytoimet (Madsen & Christiansen 1996) aiheuttavat vaihtelua tärkkelyksen ominaisuuksiin, mutta myös lajikkeella on vaikutusta (Jansen ym. 2001). Alhaisissa varastolämpötiloissa perunan mukuloissa käynnistyy ns. kylmämakeutuminen eli tärkkelyksen hajoaminen sokereiksi (Sowokinos 2001). Perunalajikkeilla esiintyy suuria eroja kylmämakeutumisen kestävyydessä, mm. lastuperunalajikkeista on tutkittu paljon lajikkeiden erilaista herkkyyttä muuttaa tärkkelystä sokereiksi (Barichello ym. 1990)
Tärkkelysperunahankkeelle tehdyssä selvityksessä sekä tässä Perunantutkimuslaitoksen tutkimuksessa on huomattu, että ominaispainomittauksella määritetyn ja kemiallisesti mitatun tärkkelyspitoisuuden välinen erotus on sitä suurempi, mitä korkeampi on mukuloiden sokeripitoisuus. Tämä johtuu siitä, että ominaispainoperusteinen määritys ei pysty erottamaan sokeria ja tärkkelystä toisistaan, vaan huomioi molemmat tärkkelykseksi ja antaa näin ollen korkeasokerisille mukuloille todellista korkeampia tärkkelyspitoisuuksia.
Tärkkelysperunalajikkeista Saturna ja Kardal vaikuttavat soveltuvan hyvin aumaukseen, kun auman olosuhteet ovat hyvät. Posmon mukuloihin muodostuu enemmän sokereita, ja tärkkelyspitoisuus laskee suhteessa enemmän kuin Saturnan tai Kardalin mukuloissa. Suomen oloissa keskenkasvuiseksi jäävän Kuraksen tärkkelyspitoisuus säilyy hyvissä varastointioloissa, mutta ohuen ja keskenkasvuisen kuoren kyky suojata mukulaa painohävikiltä on heikko. Tomppa puolestaan vaikuttaa soveltuvan hyvin aumaukseen. Tomppa säilyttää hyvin todellisen tärkkelyspitoisuutensa, ja myös sokerit jäivät alhaiseksi, kun varastointiolosuhteet olivat hyvät, mutta kylmää Tomppa ei siedä. Tärkkelyslajikkeista huonoimmin välivarastoituu Seresta. Serestalla oli merkittävästi korkeammat sokeripitoisuudet mukuloissaan sekä kylmän että hyvän varastoinnin päätteeksi.
