Lajikevalinta ja viljelytoimet avaimina apilanviljelyn menestykseen
Avainsanat:
Puna-apila, heinä, lajikkeet, luomu, juuristoAbstrakti
Apilalajikkeet poikkeavat toisistaan sadontuotossa ja talvenkestävyydessä. Ne eroavat myös siinä, miten
tehokkaasti ne pystyvät käyttämään hyväkseen suotuisia kasvuoloja. MTTn lajikekokeiden pohjalta tehtiin
tilastollinen analyysi apilalajikkeiden eroista em. tekijöiden suhteen. Tutkituista lajikkeista tetraploidit
Betty ja Ilte tuottivat suurimmat sadot. Lajikkeet Tepa, Varte, Jesper ja Björn tuottivat huonommat sadot
kuin Betty ja Ilte keskinkertaisissa tai huonoissa oloissa, mutta hyvissä oloissa ne kirivät samalle
satotasolle. Bjursele, Jokioinen, Hankkijan Venla ja Isomäki sen sijaan eivät yltäneet samoihin
satomääriin hyvissäkään oloissa. Jos maatilalta löytyy lohkoja, jotka ovat erityisen hyvin apilanviljelyyn
soveltuvia, niillä kannattaa viljellä hyvissä oloissa hyvän sadon tuottavia lajikkeita Betty, Ilte, Tepa,
Varte, Jesper ja Björn. Betty- ja Ilte -lajikkeita kannattaisi myös käyttää nykyistä yleisemmin
kaikentyyppisissä oloissa. Betty-lajikkeella oli lisäksi paras talvenkestävyys nyt tutkituista lajikkeista.
Apilalajikkeiden Jokioinen (paikallislajike, diploidi), Betty ja Ilte sadontuotto- ja kilpailukykyä
luomuviljelyssä testattiin Jokioisilla peltokokeessa, jossa käsittelyinä olivat karjanlannalla lannoitetut
(KL) ja väkilannoitteella lannoitetut (VL) lohkot. Apila kylvettiin joko yksin tai timotein, ruokonadan tai
niiden seoksen kanssa. Ensimmäisenä satovuonna nurmi oli hyvin apilavaltaista. VL-aloilla
apilavaltaisuus oli kuitenkin alusta asti pienempää kuin KL-aloilla. Heinän kasvu vahvistui tultaessa
toiseen satovuoteen. Tämä oli erityisen selvää VL-ruuduilla, joilla liukoista typpeä oli väkilannoituksen
myötä helposti saatavilla. Toisen satovuoden aikana apilan osuus sadosta alkoi vähentyä jo
huolestuttavasti VL-aloilla. KL-aloilla oli apilaa vielä toisena satovuonna noin 50% tai enemmän.
Betty-apilan kokonaissato ja apilan osuus sadosta oli peltokokeen ensimmäisenä satovuonna
pienempi kuin kahdella muulla testatulla lajikkeella, mutta toisena satovuonna se kilpaili heinän kanssa
huomattavasti ansiokkaammin kuin muut kaksi lajiketta. Peltokokeen rinnalla tehdyn astiakokeen
perusteella Betty-lajikkeen ajan myötä paraneva tulos voi olla seurausta biomassan allokoinnista juuriin
suhteellisesti enemmän kuin muilla lajikkeilla varsinkin kasvun alkuvaiheessa. Tässä voi olla avain myös
sen hyvään talvenkestävyyteen. Se, että KL-ruuduilla yleisestikin ottaen oli suurempi apilapitoisuus,
saattaa johtua monista syistä. Ensinnäkin, kylvövuonna KL-ruutujen suojaviljakasvusto oli heikompaa,
mikä johti apilan parempaan alkukasvuun pienemmästä kilpailusta ja suuremmasta valomäärästä johtuen.
Heinän suurempaan osuuteen VL-ruuduilla on todennäköisesti vaikuttanut myös parempi typen saatavuus.
Toisaalta apilan runsaampi alkukasvu KL-ruuduilla ensimmäisenä satovuonna on saattanut tukahduttaa
niin heinän kuin rikkojenkin kasvua, ja tämän vaikutus voidaan nähdä vielä toisena satovuonnakin.
Apilanviljelyn menestyksen avaimet saattavatkin löytyä kasvin kasvustrategiasta ja siten
lajikevalinnasta, mutta myös viljelytoimista jo kasvun alkuvaiheessa. Alkukasvun antamat edellytykset
luovat pohjaa tulevien satovuosien menestykselle. Luomuviljelyssä apilalla näyttäisi olevan paremmat
kasvuedellytykset kuin tavanomaisessa viljelyssä pienemmän heinien ja rikkakasvien kilpailun takia.
Tämä tutkimus on osa MMM:n luomuohjelman projektia ”Puna-apila tehokkaasti luomumaidoksi”.
