Puna-apilasäilörehun korjuuajan vaikutus maidontuotantoon
Avainsanat:
säilörehu, timotei, nurminata, puna-apila, lypsylehmä, ruokintaAbstrakti
Tutkimuksessa selvitettiin puna-apilasäilörehun korjuuajan vaikutusta rehun syöntiin, sulavuuteen,
maidontuotantoon ja maidon koostumukseen. Puna-apilarehut säilöttiin ensikasvun aikaisesta (AA) ja
myöhäisestä (AM) kehitysvaiheesta sekä niiden jälkikasvuista (AAJ ja AMJ, vastaavasti). Kontrollina
oli timotei-nurminatakasvustosta aikaisessa (TNA) ja myöhäisessä (TNM) kehitysvaiheessa tehty
säilörehu. Kaikki rehut oli säilötty pyöröpaaleihin AIV2Plus-säilöntäainetta käyttäen. Tutkimus tehtiin
Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa. Tutkimuksessa oli mukana 12 ay-lehmää, jotka jaettiin
tuotoksen mukaan kahteen blokkiin (2 kertaa poikineet ja ensikot). Viljan ja rypsin seosta (raakavalk.
193 g/kg KA) annettiin 10,5 (blokki 1) tai 8,4 kg/pv (blokki 2). Säilörehua lehmät saivat vapaasti.
Apilasäilörehujen kuiva-ainepitoisuus oli sateisen kesän hankalista säilöntäolosuhteista johtuen
pienempi kuin heinäkasvisäilörehujen (180 (AA), 224 (AM), 251 (AAJ), 219 (AMJ), 321 (TNA) ja
277 (TNM) g/kg). Apilarehuissa oli enemmän raakavalkuaista (166, 165, 170, 193, 112 ja 90 g/kg KA,
vastaavasti) ja vähemmän solunseinäkuitua (NDF) (395, 391, 373, 348, 541 ja 601 g/kg KA,
vastaavasti) kuin heinäkasvirehuissa. Apilarehut olivat pidemmälle käyneitä ja sisälsivät vähemmän
sokeria kuin heinäkasvirehut.
Sulavaa orgaanista ainetta (määritetty in vivo) säilörehuissa oli 639 (AA), 591 (AM), 619
(AAJ), 651 (AMJ), 696 (TNA) ja 619 (TNM) g/kg KA (p<0,001). Lehmät söivät eniten varhain
korjattua heinäkasvisäilörehua (10,7 (AA), 9,0 (AM), 12,8 (AAJ), 11,8 (AMJ), 14,3 (TNA) ja 8,3
(TNM) kg KA/pv (p<0,001). Apilan jälkikasvusta tehtyä rehua lehmät söivät enemmän kuin apilan
ensikasvusta tehtyä rehua (p<0,001). Maitotuotos oli 28,3 (AA), 28,4 (AM), 29,1 (AAJ), 29,7 (AMJ),
28,6 (TNA) ja 25,5 (TNM) kg/pv (p<0,001). Apilan jälkikasvurehuja syöneet lehmät lypsivät
enemmän (p<0,05) kuin ensikasvurehuja syöneet lehmät. Maidon rasvapitoisuuteen ja rasvatuotokseen
ruokinta ei vaikuttanut merkitsevästi. Maidon valkuaispitoisuus (33,6 (AA), 33,9 (AM), 34,8 (AAJ),
34,0 (AMJ), 35,1 (TNA) ja 34,9 (TNM) g/kg (p<0,01)) oli heinäkasviruokinnoilla suurempi kuin
apilaruokinnoilla (p<0,001). Apilan jälkikasvusta tehtyjä rehuja syöneiden lehmien maidon
valkuaispitoisuus (p<0,05) ja valkuaistuotos (p<0,01) olivat suuremmat kuin ensikasvusta tehtyjä
rehuja syöneiden lehmien. Apilasäilörehu nosti maidon ureapitoisuutta heinäkasvirehuun verrattuna
(p<0,001).
Syönnin vertailua vaikeuttivat apila- ja heinäkasvirehujen välillä säilönnällisessä laadussa
olleet erot. Apilarehujen välillä tätä eroa ei ollut, mutta lehmät söivät enemmän apilan jälki- kuin
ensikasvusta tehtyjä rehuja. Apilarehun korjuuajan vaikutus säilörehun syöntiin poikkeaa
heinäkasvirehusta. Apilan jälkikasvurehuja verrattessa syönti lisääntyi sulavuuden pienentymisestä
huolimatta. Apilaa syöneet lehmät tuottivat kuitenkin saman verran maitoa kuin aikaisin korjattua
heinäkasvirehua syöneet lehmät, vaikka söivät vähemmän säilörehua.
