Laidun tehokäyttöön emolehmien ja karitsoiden yhteislaidunnuksella
Avainsanat:
emolehmä, karitsa, karkearehu, lammas, nurmi, yhteislaidunAbstrakti
Emolehmien ja karitsoiden yhteislaiduntamista tutkittiin ensimmäistä kertaa Suomessa MTT:n emolehmänavetalla Tohmajärvellä 2003. Tutkimuksessa oli mukana kaksi nauta- ja kaksi nauta-karitsaryhmää. Nautaryhmässä oli kahdeksan hereford (hf)-emoa ja näiden kahdeksan vasikkaa. Nauta-karitsaryhmässä oli hf-nautojen lisäksi 45 suomenlammaspässikaritsaa. Jokaista ryhmää varten varattiin 4,2 ha laidunta. Multaiselle hietamaalle perustettu laidun oli kokeen alkaessa toisen vuoden timotei-nurminata-puna-apilanurmea. Laidunruohon laadun ja maittavuuden parantamiseksi laitumeen kylvettiin toukokuussa 2003 valkoapila-alsikeapilaniittynurmikkaseosta 7,5 kg/ha. Typpeä laitumet saivat kaksi kertaa kesässä, yhteensä 75 kg/ha.
Keväällä 2003 osa emoista oli poikinut vasta pari päivää ennen yhteislaidunnuksen alkua ja tämä näkyi myös emojen aggressiivisena käyttäytymisenä karitsoita kohtaan. Kun emo-vasikkasuhde höltyi ja ryhmät tottuivat toisiinsa, naudat ja karitsat muodostivat yhtenäisen lauman. Seuraavana keväänä tutkimusta toistettaessa emojen ja karitsoiden välillä ei esiintynyt sopeutumisvaikeuksia.
Kesäkuussa kolea sää heikensi nurmen kasvua selvästi. Heinäkuussa nurmen kasvua heikensi puolestaan pitkään jatkunut helle ja kuivuus. Myös alhainen typpilannoitus näkyi nurmen kasvussa.
Laiduntaminen kesti 83 päivää. Nauta-karitsaryhmä söi laitumen tarkempaan kuin nautaryhmä (5 vs. 7-10 cm). Matalaan syöttö ei heikentänyt laitumen jälkikasvua, vaan seuraavan laidunnusjakson alussa satomäärä oli molemmissa ryhmissä lähes aina yhtä suuri. Yhteislaiduntaminen ei vaikuttanut haitallisesti myöskään ruohon laatuun. Puhdistusniittoa ei nauta-karitsalaitumella tarvittu. Lampaat hävittivät erityisesti hevonhierakkaa (Rumex longifolius DC.), joka on laidunnurmen haitallisimpia rikkakasveja. Nautalaitumelta hevonhierakat niitettiin leviämisen estämiseksi.
Nautaryhmän vasikat kasvoivat kesän aikana paremmin kuin vasikat nauta-karitsaryhmässä (1,26 vs. 1,08 kg/pv/vasikka, P<0,001). Vaikka ero oli tilastollisesti merkitsevä, sitä voidaan pitää käytännön kannalta vähäisenä. Suurempi laiduntiheys ja karitsoiden mukanaolo ei vaikuttanut emojen kuntoon. Emojen kunto molemmissa ryhmissä oli hyvä kokeen alussa ja lopussa. Karitsat tuottivat lihaa keskimäärin 18,2 kg/eläin. Teurastettaessa karitsat olivat kuluttajan kannalta sopivan rasvaisia. Hyvälaatuisten ruhojen myynti ei tilateurastamolle tuottanut vaikeuksia. Karitsoiden mukaanotto laitumelle lisäsi lihan kokonaistuotosta runsaat 150 kg/ha.
Puhtaalla, ensi kertaa laidunnettavalla alueella nautojen ja karitsoiden loismäärä oli vähäinen. Kirjallisuuden mukaan yhteislaiduntaminen vähentää loisongelmaa. Tutkimuksessa pidettiin mahdollisena, että emojen läsnäolo suojeli karitsoita villieläimiltä.
