Lietelannan levitys sokerijuurikkaalle kasvukaudella
Avainsanat:
sokerijuurikas, lannan levitys, sijoittava kalusto, letkulevitys, kasvukausi, satoAbstrakti
Lannan levitys sokerijuurikasmaille on ongelmallista aikaisesta kylvöstä ja myöhäisestä sadonkorjuusta johtuen, jolloin kasvukauden ulkopuolisina levitysajankohtina maa on usein märkää ja helposti tiivistyvää. Levittämällä lanta kasvukauden aikana, voidaan mahdollisesti vähentää maan tiivistymistä ja samalla vältetään ravinteiden talviaikainen huuhtoutuminen syksyllä levitetystä lannasta. Lisäksi tehostamalla lannan hyödyntämistä, voidaan vähentää väkilannoitteiden käyttöä ja niiden ostosta aiheutuvia kustannuksia.
Juurikkaan kasvukausi on pitkä ja sen ravinteiden otto on suurimmillaan heinäkuussa. Siten se pystyy hyödyntämään tehokkaasti kasvukaudella levitetyn lietelannan ravinteet. Kasvukaudella 2009 toteutetussa kokeilussa peltolohkon kahta koekaistaa lannoitettiin eri tavoin. Väkilannoitekaista sai N- ja K-lannoitteina 120 kg N ha-1 ja 30 kg k ha-1 sekä lietelantakaista N-lannoitteena ja lietelantana 66 kg N ha-1, 12 kg P ha-1 ja 22 kg K ha-1. Lietteen levitystä kokeiltiin ensiksi sijoittavalla levityslaitteistolla, mutta kasvuston vioittumisen vuoksi levitysmenetelmä vaihdettiin letkulevitystä vastaavaksi.
Keväällä lohkolta otettiin maanäytteet viljavuusanalyysiä varten. Juurikkaan taimettumista seurattiin taimilaskennan avulla. Kasvuston lehtivihreän määrää arvioitiin SPAD-mittarilla kolme kertaa kasvukauden aikana. Lietevaunun vaikutusta maan tiivistymiseen (35 cm) tarkasteltiin penetrometrillä. Juurisadon määrä, juurikkaan keskipaino sekä sadon sokeri-, aminotyppi-, kalium- ja natriumpitoisuudet määritettiin nostetusta sadosta.
Kenttähavaintojen perusteella todettiin, ettei käytetty sijoittava levityskalusto sovellu lannan levittämiseen juurikaskasvustoon. Sijoittava kalusto vioitti juurikaskasvustoa huomattavasti, kun kaluston vannasväli oli 17 cm ja juurikkaan riviväli 45 cm. Letkulevityksessä lanta puolestaan imeytyi hyvin maahan, eikä kasvusto likaantunut merkittävästi. Kesäkuun loppupuoli osoittautui hyväksi ajankohdaksi toimenpiteelle, sillä kasvusto on vielä avointa ja voi toipua tallauksesta.
Maa oli tiiviimpää lietevaunun renkaan urassa kuin sen vieressä, mikä osittain johtunee poikkeuksellisen märistä levitysolosuhteista. Lietelantakaistan alhaisempi typen lannoitusmäärä näkyi juurikkaiden aminotyppipitoisuudessa, joka oli lietelantakaistalla alhaisempi kuin väkilannoitekaistalla. Kasvukauden aikana mitatut SPAD-tulokset tukevat tulosta. Väkilannoitekaistan sato kehittyi hyväksi ilman fosforilannoitustakin.
Levityskalustoa kehittämällä ja ajouria käyttämällä kasvukauden aikaisen lannanlevityksen aiheuttamaa kasvuston vioittumista voitaisiin mahdollisesti vähentää. Lietteen levityksen siirtäminen kasvukaudelle ei automaattisesti poista tiivistymisriskiä, vaan maan kosteustilaan tukee edelleen kiinnittää huomiota. Hyvä keino tiivistymisriskin pienentämiseksi on suosia mahdollisimman kevyttä levityskalustoa.
